tiistai 31. lokakuuta 2017

Usva

Kuukausi sitten meille muutti kolmas koira, Karman oma pentu Usva. Viralliselta nimeltään Usva on Siipiveikon Kosken Ututyttö.



"Louhi, Pohjolan emäntä, tuo tuosta pahoin pahastui, 
katsoi valtansa vajuvan, alenevan arvionsa. 
Uutarta rukoelevi: "Ututyttö, terhenneiti!
 Seulo seulalla utua, terhenistä tepsuttele, 
laske talma taivahalta, auer ilmasta alenna 
selvälle meren selälle, ulapalle aukealle, 
jottei päästä Väinämöisen, osata uvantolaisen!"
(Kalevala, kahdesviidettä runo)


Pentueen nimiteemaksi valikoitui "koski" isä Jekun (Luottomiehen Koskien Ärjyjä) mukaan. Omien pohdiskelujen ja makustelujen jälkeen pennun kutsumanimeksi olimme valinneet Usvan. Virallinen nimi toivottiin tähän sopivaksi, joten nimeksi tuli Kalevalassa esiintyvä usvan ja sumun haltija, Ututyttö. 




Aika näyttää, millainen koira tästä pennusta kehittyy. Toiveissa on harrastuskaveri moneen menoon sekä tietysti mutkattomasti arkeen sopeutuva koira :) Usvalla on ollut hyvä riistainto, se pitää kohtuu hyvin kotanktia ihmisiin, on reipas mutta ei mikään hullunrohkea, oppii nopeasti, osaa rauhoittua paremmin kuin äitinsä vastaavassa iässä - paljon hyviä juttuja siis.



Mietin tässä, että hitsi, kun tuo ei osaa oikein mitään ja hirveän vähän on ehditty mitään tehdä ensimmäisen kuukauden aikana. Sitten miettiessäni tajusin, että onhan me oikeasti tehty, nähty, koettu ja opeteltu vallan paljon kaikkea, mm.:

  • Koti: Tutustuttu paikkoihin, opeteltu säätöjä ja tapoja
  • Muut ympäristöt: Metsä (ja erilaisia metsiä: polkuja, umpimetsää, tiheätä ja harvaa metsää, heinikkoa), järven ranta ja vesielementtiin tutustuminen (myös erilaiset vesilammikot), kaupunki (rauhallisempi lähiö- ja vilkkaampi keskustaympäristö), mökki, muutama kyläpaikka, auto, hirviporukan lahtivaja, treenihalli
  • Vieraat ihmiset ja koirat: aikuisia, naisia, miehiä, lapsia, vanhuksia, pyörätuolissa, muutama tuttu ja turvallinen vieras aikuinen koira
  • Pohjaa tuleville treeneille: luoksetulopilli, lähihakupilli, damin/lelun noutaminen / kantaminen / ohjaajalle tuominen, istuminen, oma nimi (luoksetulo), kosketusalusta, riistaan tutustuminen, leikkiminen, rauhoittuminen


Varmaan jää listasta vielä kaikkea puuttumaankin. Ihan huomaamattahan sitä koko ajan pennun kanssa opetellaan kaikkea! Kotiutuminen on sujunut ihan hyvin. Olin itse ensimmäisen päivän vapaalla (Usva ja Karma haettiin kotiin torstai-iltana) ja sitten olikin viikonloppu, jotta pystyin seuraamaan koirien touhuja ja varmistamaan, että uudessa laumakokoonpanossa kaikki alkaa sujua hyvin. Seuraavan viikon tein myös kokonaan etänä töitä kotoa käsin, ja silloin päästiin hyvin aloittamaan Usvan yksinoloharjoittelu yms. Oli huippu-ihanaa huomata, että Karman ja Valan välillä ei ollut mikään muuttunut, koirat käyttäytyivät kohdatessaan samalla tavoin kuin että toinen olisi ollut poissa kotoa tunnin verran treeneissä (sen sijaan että oli yli kaksi kuukautta ja mukana kotiin tuli vielä pentukin). 

Hetkonen hei, jaetaanko täällä rannassa nameja?!


Vala on suhtautunut Usvaan aika neutraalisti, ei hirveästi pentua huomioi. Ensimmäisenä yönä V oli sitä mieltä. että patja on hänen ja sinne ei ole pennuilla asiaa (Karma sai kyllä mennä patjalle nukkumaan), mutta heti seuraavana aamupäivänä huomasin kaikkien kolmen koiran olevan nukkumassa samalla patjalla. Ei Valan jääkausi siis kovin kauaa kestänyt. Karma leikkii Usvan kanssa todella paljon ja pääasiassa hirmu nätisti.

Usvan ja Valan ensitutustumista


maanantai 2. lokakuuta 2017

TamSKin rallyn juhlakisat

Lauantaina osallistuimme Valan kanssa kahteen rallykisaan. Kyseessä oli oman seuran 70-v. juhlakisat ja jaossa oli myös seuramestaruus kahden kisan yhteistuloksella.

Heräsin aamulla kurkkukipuun, ei siis mikään ideaali startti kisapäivälle. Muuten olo oli kuitenkin silloin ok, joten lähdimme hallille. Sunnuntaina nousi sitten pieni kuumekin, eli ihan pelkällä kurkkukivulla en selvinnyt. Kisa-aamuna ei jännittänyt oikeastaan yhtään, mutta paniikki oli iskemässä sitten siinä just ennen omaan starttivuoroa. Hirveä olo siitä, että en muista rataa, ei me osata näitä, en pysty jne. Samaan aikaan pystyin kuitenkin toteamaan ääneen treenikaverillekin, että ei tässä mitään järkeä ole, koska oikeasti kaikkea on treenattu lukuisia kertoja ja paljon vaikeampiakin juttuja. Jotekin se kisajännitys silti vaan nousee pintaan.

Ensimmäinen rata oli Taru Leskisen tuomaroima. Meidän starttivuoro oli suunnilleen puolivälissä. Yksinkertainen rata sinänsä, parilla vähän haastavammalla kohdalla höystettynä. Mulla vaan oikeasti se jännitys puski tosi pahasti päälle ja tarttui tottakai Valaankin. Siihen nähden selvittiin kuitenkin aika kivasti, onneksi se rata oli niin selkeä. Saimme 6 kpl -1 p. virheitä:
- Tvä: istu käänös vasempaan istu -kyltiltä (koira vasemmalla). V kääntyi huonosti mukana.
- Tvä: istu seiso istu -kyltiltä; V ei noussut ekalla seisomaan (koira vasemmalla). Tälle asialle tarttis tehdä jotakin, alkaa olla vähän turhan usein toistuva virhe!
- Tvä: tulppaani (koira vasemmalla); tuntui vähän epätarkalta kaikkiaan..
- Tvä: istu käännös oikeaan istu (koira oikealta); en tiedä/muista mitä tässä oli
- Tvä: Tuplasaksalanen (koira oikealla); No hitto. Taas tuplasaksalaisesta virhe, mä en osaa kävellä ja ohjata tätä!
- Vino: istu ja jätä koira, käännös vasempaan, kutsu koira, istu (koira oikealla); tässä en saanut Valaa mukaan kunnon seuruuseen putken jälkeen, joten ensimmäinen istuminen jäi todella kauas (omalla mittapuullani siis) ja vinoksi. En jaksanut korjata, vaikka ajattelinkin siitä napsahtaneen suuremman virheen... onneksi en korjannutkaan, koska tämä oli kerta vain -1 p.

Tuomarin kommentti arvostelupaperissa: Rauhallista, kaunista työskentelyä. Yhetensä saimme siis 94 p. (ai että vähänkö kismittää!!) ja sijoituksena 2/20. 

Toinen rata oli Minna Hillebrandin laatima ja arvostelema. Tämä rata näytti paperilla aika haastavalta ja aiheuttikin monissa kilpailijoissa pientä huolta. Radalla piti olla itse aika paljon hereillä siitä, että mihin suuntaan milloinkin olisi menossa ja miten linjata kylteille. Aika kiva rata silti. Tältä radalta saimme -1 p. tvä kyltiltä istu käännös oikeaan istu (koira oikealla). No kas, tässä on nyt epätarkkuutta ilmassa... Lisäksi uusi kaksi kylttiä, ja näistä sitten kummastakin -3 p. Ensimmäinen uusittava oli oikealla peruutus. Sekoilin itse askelissa ja rytmissä kylttiä lähestetyttäessä, eikä V lähtenyt peruuttamaan lainkaan ja kiersi lopulta eteeni seisomaan. Uusintayrityksellä saatiin tehtyä hieno peruutus. Toinen uusinta piti tehdä valkovuokossa, kun V ei ensimmäisellä kerralla lähtenytkään pyörähtämään (ilmeisesti taas vaan niin huono ohjaus minulla). 

Tuomarin kommentti: Tasaista tekemistä läpi radan. Yhteensä siis tältä radalta 93 p., eikä sillä oltu nyt lähelläkään palkintosijoja. Hassua, miten tämä ensisilmäyksellä vaikeampi rata oli kuitenkin tuloksellisesti monelle se paremmin sujunut rata :) 

Palkintojenjaossa odotti kuitenkin iso yllätys, kun meidät Valan kanssa julistettiin Tampereen seudun koirakerhon seuramestareiksi. Kai tuo tietty tasaisuus on meidän vahvuus :)


lauantai 16. syyskuuta 2017

Pennut vajaa 5-vko

Kuvat otettu tämän viikon maanantaina, jolloin pennuilla oli ikää pari päivää vajaa viisi viikkoa. Hirmuisesti olivat taas kasvaneet ja kehittyneet. Todella mukavan oloinen porukka, avoimia, reippaita ja uteliaita penneleitä <3

Peruutuksen vuoksi joku nartuista olisi vielä vailla omaa kotia! Lisätietoa pentueesta löytyy täältä
























torstai 31. elokuuta 2017

Kesälomareissu 2017

Elokuun puolen välin jälkeen alkoi minulla vihdoin kesäloma ja suuntasimme auton nokan kohti Itä-Suomea. Pääkohteena meillä oli Koli, josta olin haaveillut jo viime vuonnakin, mutta häiden takia ei silloin ehditty patikkaretkeä toteuttaa. Kiersimme Herajärven kierroksen, rengasreitin, josta puhutaan ns. 40km lenkkinä. Meille matkaa kertyi kuitenkin gps:n mukaan vain n. 35 km. Eipä sillä, tämä oli pisin reitti, jonka itse olen rinkka selässä kävellyt. Karma ollessa pentujansa hoivaamassa reissukoirana oli tällä kertaa mukana vain Vala.

Ajeltiin torstaina 17.8. Tampereelta Kolille ja lähdettin iltapäivällä liikkeelle reput selässä. Painoa repuissa oli aika paljon, mutta sinänsä mitään turhaa ei tällä reissulla ollut mukana. Vähän sentään olen viisastunut pakkaamisessa. Vieläkin olisi silti kiva saada painoa pienemmäksi, siinäpä tavoitetta sitten seuraavalle reissulle.


Auto jäi tosiaan Ukko-Kolin parkkikselle ja siitä lähdettin tarpomaan jalan eteenpäin. Ukko-Kolilla olikin melkoinen vilinä ihmisiä. Hassu lähteä itse rinkan kanssa liikkeelle, kovapohjaiset vaelluskengät jalassa ja sauvat käsissä, kun edellä kävelee nainen kainalossaan tyylikäs nahkainen käsilaukku ja jalassaan korkokengät. Ensimmäisen 2,5 km jälkeen saatiin kuitenkin kävellä varsin rauhassa, onneksi.

Ostin sauvat ennen tätä reissua, ja nyt olin siis ekaa kertaa liikeellä niiden kanssa. Alkuun oli vähän hakemista rytmissä, että miten niitä kannattaa siinä käsissä heilutella... Pian lähti kuitenkin sujumaan ja olihan niistä suuresti apua varsinkin kaikissa nousuissa. Valalle otettiin reissuun joustoremmi, joka oli meillä kiinni rinkan lantiovyössä. Vala kulki tosi kivasti edellä, joten remmisysteemi oli toimiva eikä jäänyt jalkoihin. Vähän turhankin paljon V tosin innostui välillä vetämään (minun makuuni), meinasi alamäissä välillä hirvittää. Muutenkin tietysti koiran kanssa menee oma aikansa löytää yhteinen kävelyrytmi. Pääasiassa tykkäsin kuitenkin tästä systeemistä, eikä hartiatkaan vetäneet yhtään jumiin koko reissun aikana. 


Ensimmäisen yön leiripaikaksi valikoitui Ryläys. Siellä oli kiva kota, jossa istuimme iltaa ja teimme ruuat. Nuotiopaikkakin olisi ollut, mutta totesin, että vältymme paremmin niiltä vähiltäkin hyttysiltä siellä kodassa. Itikoita reissulla tuli muuten vastaan todella vähän, olipas kivaa! Yön nukuimme teltassa. Ryläyksellä saimme olla ihan rauhassa, siellä ei ollut ketään muita yöpyjiä. Testasimme taas reissulla uusia retkiruokavaihtoehtoja. Ekan illan päivälliseksi valmistettiin tortilloja, joissa täytteenä jauhelihaa (kuivasin itse kotona ennen reissua), papuja ja kurkkua + salsaa. Painava ruoka, mutta sopi ekana päivänä syötäväksi.



Seuraava aamu oli ensin kirkas, mutta aamupalan aikana sadepilvet kertyivät ja liikkeelle lähdettiin reippaan sadekuuron saattelemina. Onneksi varsinainen sade oli kuuro, loppupäivänä ei satanut enää, mutta metsä oli toki kovin märkä koko päivän ajan. Sade toi myös tiheän sumun, joten Herajärven maisemat olivat jokseenkin harmaat meille... Päivän etappi oli kolmen päivän reissun pisin ja rankin kaikkine nousuineen ja laskuineen.




Toisen yön vietimme Lakkalan telttailualueella. Siellä olikin samaan aikaan neljä muutakin telttaa. Muutamien kanssa istuimme iltaa nuotiopaikalla ruokaa tehden ja jutustellen. Saimme ihailla kaunista auringonlaskua. Ihan meidän teltan vieressä oli lehmien laidun, ja vähän ennen Lakkalaan tuloa näimme myös paljon lampaita. Valaa eivät nämä juuri kiinnostaneet, vähän se niitä katsoi ja totesi sitten, että olkoot. Muista ihmisistäkään se ei juuri välittänyt, paitsi sitten kun sille tarjottiin syötäväksi ruokien jämiä. Ihanan helppo koira <3 Meillä oli kokeilussa päivälliseksi sienirisotto (nam!) ja jälkkärinä kaura-omenapaistos vaniljakastikkeella (super-nam!) ja rommikaakaot. 


Yöllä satoi pikkuisen, mutta seuraavana päivänä oli kaunis puolipilvinen keli. Minulla alkoi jalkat kipeytyä aika paljon, varmaan kun oudokseltaa tuli käveltyä pitkää matkaa noin kovapohjaisilla kengillä. Maaliin kuitenkin päästiin iltapävällä ihan hyvissä ajoin, loppumatka olikin osin paljon helpompaa maastoa, joten kävelyvauhtikin oli sitten kovempi. Vala oli edelleen täynnä intoa, se selvästi tuntui nauttivan tästä reissusta.

Jos Ukko-Kolilla oli lähteissä vilinää, niin se ei ollut mitään verratuna lauantai-iltapäivää, jolloin palasimme takaisin autolle. Huh. Itse ihan hikisenä ensimmäisenä riisumassa kenkiä ja sukkia pois jaloista ja samaan aikaan ohi kävelee ihmisiä hienoissa juhlatamineissaan (ilmeisesti Kolin hotellilla oli jokin tilaisuus).

Kolilta ajeltiin yöksi hotelliin Nurmekseen. Seuraavana päivänä matka jatkui kierrellen siellä sun täällä pitkin Itä-Suomea. 



Kävimme kääntymässä Suomen ja Euroopan Unionin itäisimmällä paikalla, Suomen ja Venäjän rajalla. Kuvassa taustalla näkyy tolpat, joiden välistä raja kulkee. Keskellä korpea päädyimme myös poliisien puhalluttamaksi. Olikin sitten kai reissun ainoat poliisit, joita edes vastaan tuli. Kaikkea sitä.
Yöpaikka löytyi Joensuusta, ja seuraavana päivänä kiertoajelu taas jatkui.


Tässä kuvassa ollaan Punkaharjulla tutustumassa juoksuhautoihin. Päivä oli pilvinen ja alkoi sadellakin, joten tuumasimme, että uskaltaa ihan hyvin jättää koiran autoon odottelemaan Savonlinnassa ja pääsimme itse tutustumaan Olavinlinnaan. Seuraavan yön majapaikka oli Lappeenrannassa.




Viimeinen päivä oli myös sateinen, mutta kierreltiin silti tutustumassa sodan aikaisiin esineisiin ja rakennelmiin. Kivoja kohteita, kun pystyi koiraakin pitämään mukana. Miehikkälän Salpalinja oli mielenkiintoinen paikka, sinne jäi hirmuisen monta geokätköäkin odottelemaan uutta reissua...



Keskeltä metsää löytyi bunkkeri (menimme geokätkön perässä metsään), jota kävimme tutkimassa. 

Kotimatka sitten vielä Porvoon ja Brunbergin tehtaanmyymälän kautta ;) Eipä muuta kuin uutta reissua suunnittelemaan... 

tiistai 29. elokuuta 2017

Pennut vajaa 3-viikkoisena

Söpöysvaroitus!

Käytiin eilen katsomassa Karmaa ja pentuja. K pärjäilee kivasti ja on hyvä emä :) 
Joku pennuista on varmaan vielä vailla omaa aktiivista ja harrastavaa kotia. Jos siis joku kaipailee harrastuskaveria, niin pennuista voi kysellä Annalta. Vanhempien ja muun suvun perusteella toivotaan näistä penneleistä kasvavan moneen menoon sopivia aktiivisia ja riistaintoisia koiria :)