Jälleen viikonlopun viettoa maalla

Tilaisuus uudelle mökkireissulle ilmaantuikin yllättävän pian, kun "piti" lähteä katsomaan bordercollievauva Jaskaa. Vala osoittautui varsin hyvähermoiseksi leikkitädiksi, ja antoi pennun ehkä vähän liiankin kanssa roikkua kiinni turkissaan. Ruokakupiltakin Jaska olisi saanut ihan vapaasti ajaa Valan pois, ja sisällä olleessa pentu sai varastaa Valan suusta lelut.

 

Valalle tehtiin myös pikkasen treeniä: vähän tokoa (jei, eiköhän sitä voi tässä ihan hyvillä mielin suunnitella avo-startteja) ja nomea. Nometreenin aiheena oli tällä kertaa hakuruutu, johon kävimme viemässä neljä damia. Veimme damit takakautta alueelle, pieneen rinteeseen. Ihan kiva idea, mutta käytännön toteutuksena ruudusta tuli kyllä turhan haastava koiralle, sillä lunta olikin kasaantunut rinteeseen yllättävän paljon. Vala oli sisällä sillä välin, kun teimme ruudun, eli piiiitkästä aikaa tehtiin sokkona. Vala lähti hakuun hyvin ja saikin vainun ensimmäisestä damista suht nopeasti. Vaan sitten tulikin se ongelma, kun koira ei vaan yksinkertaisesti millään päässyt nousemaan rinnettä lumen takia... mutta sitkeästi se jaksoi yrittää ja kokeilla eri reittejä, ja onnistui lopulta! Toinen dami löytyi helpommin tasaisemmalta alueelta ja sitä palauttaessaan Vala hoksasi hyödyntää meidän jälkiämme. Kolmannen damin Vala paikallisti jälleen rinteestä, vielä edellistä haastavammasta paikasta. Vala tuli kerran tyhjänä pois ja vilkaisi minua, mutta kun en itse reagoinut siihen, se lähti uudestaan hakuun ja jatkoi työskentelyä, vaikka sitä selkeästi alkoikin jo väsyttää. Aikansa rinteen alaosassa pyörittyään, pikkutolleri keksi nerokkaasti, että ne ihmisten jäljet siellä alueen reunassa varmaan johtavat toiseeen suuntankin, ja niinpä V lähtikin etenemään niitä ja pääsi kiertämään helpompaa reittiä ylös sen paikallistamansa damin luokse. Viimeisen damin kävin sitten hakemassa itse pois.

Tuli siis todellakin tehtyä haastava ruutu, vaikka alue ei kovin iso ollutkaan. Vähän ehkä olisi kannattanut itse miettiä tarkemmin tätä hommaa. Toisaalta, olen kyllä ihan mielettömän ylpeä Valasta, sillä se teki todella sitkeästi töitä! (Ehkä toisaalta lumimäärä hidastikin vauhtia sopivasti sen verran, ettei V voinut vaan päättömästi juoksennella alueella, vaan oli pakko edetä rauhallisemmin ja siinä vauhdissa sitten nenukin ehti mukaan toimintaan.)

Lisää kuvia viikonlopulta löytyypi täältä. Niitä on aika paljon :-)

Tutkittu juttu

Teen tässä Valalle Yrjölän puuroa. Tällä kertaa lihana on tarjolla hirven paistia. Tarjosin Valalle huvin vuoksi raakaa paistin siivua. Ihan kuten oletinkin, ei se sitä syönyt. Kanniskeli vähän aikaa ympäriinsä ja jätti sitten matolle. Sen sijaan liha kyllä maistui ihan hyvin heti, kun olin paistanut suikaleet pannulla.

On se vaan aika kaupunkilainen.

Nyt nomeillaan!

Tehtiin viikolla Valalle pieni malttitreeni. Otettiin lenkille mukaan pari damia, joilla tehtiin markkeerauksia - joskaan Vala ei niitä nyt sitten päässytkään noutamaan. J heitti kakkosen, jonka jälkeen minä seuruutin Valan damien luo ja poimin ne itse ylös. Tämä tehtiin kahteen kertaan, ensin Vala on remmissä ja toisella kerralla sitten vapaana. Eipä tässä näin tehtynä ollut mitään ongelmaa, vaan Vala pysyi heittojen aikana kiltisti paikoillaan, eikä muutenkaan yrittänyt päästä damien kimppuun niitä hakiessa. Nomeseuruu nyt oli vähän niin ja näin, mutta eipä tuo oikeastaan parempaa osaakaan, joten ihan meidän tasoisesti tehtiin nytkin.

Tänään olin Valan kanssa Nuuskujen kimppatreeneissä. Paikalla oli paljon koiria ja ihmisiä, joten häiriöitä ainakin riitti. Meidän pikkuryhmämme aloitti hakuruudulla, Vala ensimmäisenä. Pyysin muita viemään damit (5 kpl) n. taippariruudun kokoiselle alueelle, jossa kävin myös itse tallomassa jälkiä. Tarkoituksena oli nyt hyödyntää muita, kun yksin treenatessahan ne on sitten aina vaan minun jälkeni siellä maastossa... tällä kertaa siis minun jälkiäni seurailemalla ei päässyt suoraan damien luo. Lunta oli aika paljon, mikä pisti koirien kunnon koetukselle. Vala oli hakualueen reunassa puussa kiinni damien viennin ajan.

Vala toi ensimmäiset kaksi damia ihan hyvin. Tämän jälkeen alkoi tulla vähän haahuilua, ja Vala selkeästi vaan seuraili metsään jo muodostuneita polkuja sen sijaan, että olisi edennyt tallamattomassa lumessa. Pari kertaa se tuli tyhjänä takaisin (ja kerran kutsuin pois, kun se oli ajautumassa naapuriryhmän treenialueelle). Lopulta kuitenkin löytyi kolmas dami, joka sai sitten jäädä viimeiseksi. Kaikkiaan olen varsin tyytyväinen Valan suoritukseen, se teki kivasti töitä, eikä ruudussa ollessaan juurikaan häiriintynyt muiden koirien tekemisistä. Kiva suoritus siis, varsinkin kun muistetaan, ettemme me ole olleet nomeilemassa toisten korien läsnäollessa ties koska viimeksi...

Loppuajan Vala saisin sitten vaan katsella muiden tekemisiä. Toiset tekivät vuorollaan hakua ja sen jälkeen vielä vähän markkeerauksia. Markkeeraukset Vala seurasi nytkin nätisti, eikä tehnyt elettäkään karataakseen heiton perään. Muutoinhan tuo kyllä piippaili odotusajalla välillä enemmän ja välillä sitten onneksi vain ihan pienen pienellä äänellä. Töitä tehdessäänhän tuo on ihan hiljaa (ja myös silloin, jos se on esim. paikkamakuussa käskyn alla), mutta sitten kun mitään ei tapahdu, niin tulee myös piip, piip, piip...

Nyt minä kaivaudun sängynpohjalle parantelemaan kurkkukipua ja yskää.

Viikonloppulomalla maalla

Vietimme viikonlopun mökkeillen Päijät-Hämeessä (toivottavasti päästään jatkossakin käymään, oli todella mukavaa). Vala nautti täysillä saadessaan juosta käytännössä koko ajan vapaana ja tutkia paikkoja. Aika paljon tuli kyläiltyä vieraissa paikoissakin. Vala malttoi olla tosi nätisti, vaikka minä ennakkoon hieman pelkäsinkin, että mitähän reissusta tulee sählääjän kanssa... mutta hyvin meni! On se vaan pätevä otus, vaikka itse sanonkin. Vala pääsi myös moottorikelkan kyytiin. Hieman koiraa epäilytti, mutta ihan kivasti se kuitenkin istui lyhyen matkaa kyydissä minun sylissäni (vrt. viime kesänä esimerkiksi ruohonleikkuri oli V:n mielestä vähintäänkin vaarallinen kapistus...).

Reissuun piti tottakai pakata mukaan damikassi (no oli aikakin vähän ryhdistäytyä tällä saralla). Kepo J oli luvannut, että voidaan ottaa treeneihin mukaan aseitakin. Vala ei ollutkaan piiiiitkään aikaan kuullut varsinaisia laukauksia. Ei se kaupungilla kulkiessa tms. ikinä ole sen kummemmin reagoinut koviin ääniin, joten oletinkin, ettei tässä nytkään ongelmia tulisi. Aloitettiin kuitenkin varmuuden vuoksi kauempaa ja siirryttiin sitten aina vähän lähemmäksi. Laukauksiin Vala ei reagoinut mitenkään, tai no oli vain utelias, että mitä tuo yksi tuolla pellolla oikein tekee... tosi tarkkaan piti jälkeenpäin käydä nuuskimassa ja tarkistamassa paikat :-)

Laukausten kuuntelun jälkeen siirryimme tekemään varsinaista noutotreeniä. Ohjelmassa oli tavallista, helppoa muistinoutoa / eteenlähetystä sekä markkeerauksia. Muistipaikka pysyi tällä kertaa hyvin Valan mielessä, ja muutoinkin V keskittyi aika mukavasti, mutta jaksoi kuitenkin tehdä töitä reippaasti, vaikka välillä joutuikin ihan tosissaan rämpimään lumihangessa. Markkeerauksissa tosin taisi lähes joka heiton yhteydessä pylly nousta maasta. Ei se sen pidemmälle päässyt ryntäämään ja istui takaisin kyllä aina käskystä. Pitää kuitenkin tällaista paikalla oloa treenata ehdottomasti enemmän. Yksin treenatessa Vala pysyy ihan nätisti, kun minä heittelen dameja, mutta tällainen tilanne, jossa onkin mukana toinen heittäjä, selkeästi nostaa kierroksia ihan erilailla.

Kunhan sen riistankäsittelyn saisi varmaksi, niin sitten voisi niihin taippareihinkin ilmoittautua... kunhan tämä laiska ohjaaja vaan saisi joskus oikeasti aikaiseksi paneutua asiaan ihan tosissaan. Uutta treeniriistakin pitäisi kai pakkaseen saada.

Pappakoira sairastaa

Tänään tuli vähän ikävää puhelua kotoa, kun veli soitti ja kertoi, että nyt ei ole Nikillä todellakaan kaikki kunnossa. Koira oli kuulemma kovin levoton, ahdistunut ja tasapainokin heitteli. Käskin soittamaan eläinlääkärille, ja olivatkin sitten saaneet parin tunnin päähän vastaanottoajan. Ell ei kuulemma osannut kuitenkaan mitään yksittäistä syytä näihin oireisiin sanoa, vaan mahdollisia vaihtoehtoja on useampia. Sydämestä kuului jotakin sivuääntä / on vajaatoimintaa, mikä ainakin mahdollisesti on kerryttänyt jonkin verran nestettä keuhkoihin (tätä nestettä minäkin olen jo jonkin aikaa epäillyt, mutta ei sekään nyt yksinään sitten taas aiheuttaisi kaiketi näitä tämän päiväisiä oireita). Kipulääkekuurin eläinlääkäri oli antanut matkaan.

Eilen vielä kotikotona käydessäni kaikki vaikutti ihan normaalilta. Nyt vaan seuraillaan tilannetta ja toivotaan, että kipulääke auttaa.

Blogin ulkoasu tökkii

Vuodatus näköjään irtisanoi yhteistyösopimuksen blogini vanhan ulkoasun kanssa ja päätti yllättäen muuttaa kaikki fontit ihan päin p:tä. Eikä edes ollut minun vikani, kaikki asetukset ja blogin koodi olivat ihan muuttamattomat. Nyt sitten on käytössä tällainen puolitiessä oleva ulkoasuviritelmä. Kyllä kai tätäkin mielummin katselee, kuin sitä vanhaa, jossa kirjaimet muuttuivat kissakokoisiksi ja kaikki linkit ällöttävän räikeä sinisiksi.

Koitan saada tämän viimeisteltyä joskus, että olisi kuitenkin vähän fiksumman näköinen. Tai sitten teen kokonaan uuden blogin. Tosin siinäkin on yllättävän paljon hommaa. Plää.

Yöpöydällä pitää olla kirja erilaisiin mielentiloihin: tokoa, romantiikkaa, murhamysteeriä ja yritystoiminnan eettisyyden arviointia. Aina löytyy sopivaa luettavaa :-)