Kesämuisteloita

Joskus jonkun muunkin ottamia kuvia. Kaikki nämä (c) Juho-Matti Rautiainen









 

Ilta ennen taipparistarttia. Pikkasen taitaa jännittää ja ahdistaa.

Muutoin ei ihmeempiä. Perustreenailua, nomessa on tehty vähän ohjauksia ja tokossa koitetaan saada niitä voi-liikkeitä kasaan. Toko ei tosin oikein ole edennyt, sillä se vaatisi säännöllisempää ja suunnitellumpaa treenausta. Ei vaan tahdo aika riittää. Koulu, työt, harrastukset.

Montaa sorttia

Kävin vetämässä Valalle verijälken torstaina. Ensin ajattelin tehdä "kunnolla": vetään jäljen to illalla ja käydä sitten pe aamusta ajamassa. Alkoi kuitenkin laiskottaa, ja säätiedotuskin lupasi perjantaille sateita, niin päätin sitten kuitenkin ajaa jäljen heti. Muutoinkin vähän epäilytti, sillä edellisestä kerrasta on kulunut aikaa jo vuoden verran. Jäljestä tuli vähän aikomaani lyhyempi, sillä törmäsin vähän yllättäen sellaiseen kuusikko-kosteikkoon, joka lillui vettä (ja siis minähän en todellakaan ollut viitsinyt etukäteen käydä jälkeä suunnistamassa...).



Jäljen teon jälkeen otin Valan autosta, ja teimme metsäautotiellä ohjausharjoituksia. Käytössä oli valkoiset namikupit, joille lähetin Valaa. Pikkuisen meinasi koiran usko loppua kesken, kun tehtiin pidempi eteenlähetys (ehkä n. 80-90 m), mutta uusintakehotuksilla meni perille asti ja sai palkkansa. Luulen, että se oli ihan hyvä oivallus Valalle. Selkeästi koiralla oli muutenkin kivaa, ja se taisi ottaa tämän harjoituksen melkoisena leikkinä, jossa kehotuksesta sai juosta syömään nameja :) Mutta hyvähyvä. Lisää tätä lajia vaaditaan kyllä. Tästäkin ehkä saisi apuja myös tuohon vesiongelmaan, ts. koiran itseluottamuksen nostamista ja irtaatumista.



Sitten jäljelle, jolla ikään oli kaiketi n. 45 min. Vala nuuskutteli alkumakausta aika tarkasti ja vähän ihmetellen, mutta lähti siitä sitten yllättävän reippaasti etenemään jälkeä pitkin. Maasto oli hankala (ihan oikeasti. Ensi kerralla vähän enemmän järkeä, mihin sen jäljen vetää), aika risukkoista ja paikoin myös märkää. Vala eteni silti hyvin, pystyin helposti päästämään sen koko liinan mitan päähän. Aiemmin viime vuonna tehdyillä muutamalla jäljellähän V ei todellakaan edennyt tehokkaasti ja kyseli minulta tosi paljon, että mitä tässä pitäisi tehdä. Nyt jouduin paikoin hidastamaan sen vauhtia, että itse selvisin fiksusti risukoiden yli perässä. Näissä kohdin se kääntyi vähän katsomaan, mutta jatkoi siitä sitten taas jäljestämistä samalla innolla. Reilu puolen välin jälkeen oli yksi makaus, jonka V ensin ohitti, mutta palasi sitten itse takaisin ja jäi nuuskimaan kohtaa tarkemmin. Tästä sitten aika vauhtia kohti kaatoa. Kaatona oli hirven sorkka, jota V nuuskutteli vähän epävarmana, mutta innostui kovin, kun sitä vähän kehui.

Tämä sujui siis sinänsä ihan yli odotusten verrattuna viime vuotisiin kokeiluihin, Ehtisiköhän sitä vielä tänä syksynä uudemman kerran... jos vaikka sitten yrittäisi tehdä vähän fiksumman jäljen.



Eilen suunnattiin vielä tokoilemaan tallille illasta (jep, tätä ihmettelimme itsekin, miten ainoa kaikille treenikavereille sopiva yhteinen aika löytyi perjantai-iltana kahdeksasta eteenpäin??). Oli ihan mahtavat treenit, tosi tehokasta ja fiksua tekemistä kerrankin! Laskimme ennakkoon, että jokaisella koirakolla on aikaa n. 8min tehdä oma settinsä, ja sen mukaan katsottiin aikaa kellolla.  Tein Valan kanssa ruutua, hyppynoutoa ja luoksaria. Ruutuun lähetys ehkä 10-15 m matkalta, ekalla kerralla niin, että siellä oli lelupalkka valmiina ja kaksi kertaa tyhjää, jolloin minä heitin lelun palkaksi. Viimeisellä kerralla V kääntyi ensin seisomaan ruutunauhan etupuolelle, mutta siirtyi uudella käskyllä oikeaan paikkaan, mistä sai sitten palkan. Hyvähyvä. Hyppynoudossa ensin kerran kutsuhyppy niin, että annoin Valalle kapulan valmiiksi suuhun, sitten pari kertaa koko liike. Talillla on yllättävän hankala heittää kapulaa: se pomppii sen verran, että menee helposti sivuun esteestä. Nytkin kävi näin, pahiten vinoon heittämäni kävin kerran hakemassa itse pois, mutta "livemmät" vinoudet V sai hakea. Hyvin hakikin, ei kiertänyt estettä! Sinänsä siis ihan superhyvä harjoitus, oikeastaan näin pitäisikin tehdä treeneissä, sillä en minä sitä kapulaa kuitenkaan onnistu kokeessakaan heittämään niin, että jäisi suoraan esteen taakse. Sitten vielä luoksarin maahanmenoja. Ihan jees. Vala on vielä epävarma tässä, joten pitää muistaa pitää harjoitukset tarpeeksi helppoina. Ei saa ahnehtia matkaa! Nopeuteen myös huomiota, V on nopea koira, joten se pitäisi saada esiin tässäkin liikkeessä.



Kaikkien tehtyä yksittäiset kierroksensa tehtiin vielä paikkamakuu, jokainen sinänsä omaan tahtiinsa. Valalle oli tarkoitus tehdä 4 min piilossa. Häiriöt olivat kuitenkin sen verran suuret (mm. takana olevalla kentällä tehtiin agia kera räkyttävien koirien), että jätin ajan huomattavasti lyhyemmäksi. Kävin myös välissä kertaalleen palkkaamassa, sillä V näytti aika levottomalta. Kaikesta huolimatta se pysyi maassa ihan kivasti, joten jälleen tämä oli kyllä harjoituksena ihan superhyvä. Kylläpä näistä tokoista jäi oikeasti hyvä mieli! Niin kivaa! Vala oli super tehdessä, ja odotteluajankin se oli rauhassa seinustalla makoilemassa.



Aika aktiivista elämää on tullut nyt vietettyä. Minun ainoa "lomaviikkoni" ts. työsoppari loppui elokuun loppuun ja koulu alkaa vasta ensi viikolla (no koulujuttuja olisi pitänyt kyllä jo aloitella, mutta en vaan ole millään jaksanut). Maanantaina alkaa arki.

Hohhoijaa

Eilen pidettiin tollerikerhon Tampereen aluetoiminnan järjestämän "minitaipparikurssin" viimeinen kerta. Vala teki ennen ja jälkeen omaa treeniä, koulutuksen ajan se sai taas sitten odotella autossa. Ihanasti V oli ihan hiljaa autossa ollessaan, näkyi maikailevan rentona takapenkillä. Monestihan se on aiemmin  piippaillut siellä ollessaan, varsinkin tällaisissa tilanteissa, kun se näkee ja kuulee minun olevan ihan lähellä. Kurssi meni oikein kivasti, ja oli omasta puolestani kiva pystyä järjestämään tällainen pieni koulutus sitä pyytäneille. *vink vink* siis, jatkossakin, jos kaipaatte aluetoiminnalta jotakin actionia, niin ihan oikeasti niitä ideoita saa ja kannattaa kertoa! Nytkin aloite tuli siis kimppalenkillä, yksi ehdotti tällaista ja toinen heti keksi suositella kouluttajaakin, jota voisi pyytää :)

Nurjempana puolena tosin pääsin minäkin kokemaan tämän talkoolaistyöntekijän vitsauksen... järjestetään jotakin, ihmiset ilmoittautuvat ja haluavat osallistua ja sitten yhtäkkiä ei vaan ilmaannutakaan paikalle, eikä vaivauduta ilmoittamaan mitään. Hitto vie! Ei se nyt niin vaikeata ole. (Ja jos tätä joku sattuu lukemaan, niin teille asianmukaisesti peruneille kiitokset ilmoittamisesta! :) )



Vala tosiaan teki omaan treeniänsä eilen myös. Alkuun markkeerauksia pululla. Ajateltiin vähän paikata viikonloppuista kyyhkyepisodia nyt tällä. Ekalla V olikin aika epäileväinen aluksi, mutta toi sitten ihan hyvin. Ekalla se oli myö aika pihalla putoamispaikasta, ei yhtään näyttänyt hahmottavan, vaikka matka oli suht lyhyt. Tehtiin toistoja, nyt ylösotot olivat nopeampia, mutta muutoin sama ongelma itse markkeeraamisen kanssa. Vika heitto oli pisin, ja sen Vala ihan selkeästi oikeasti markkeerasi, ja nouto sujui mallikkaasti. Palautukset ok. Vähän se meinasi syljeksiä mun jalkoihini sitä, mutta osa palautui käteenkin.



Lopputreeni oli puolestaan hakuruutu, kolme varista & pulu. Vala löysi vaakut aika vaivattoman oloisesti ja teki tosi kivaa hakua. Pulu vähän teetti enemmän töitä, mutta lopulta sekin sitten löytyi sieltä viimeisenä. Varikset V palautti vähän huonosti, pudotti maahan lähellä minua. Pulun palautus oli parempi. Haku oli kyllä kivan vauihdikasta, tehokasta ja omatoimista. Tykkäsin!



Tänään suutasimme illasta Nuuskujen nometreeneihin. Alkuun ajatuksena oli tehdä vesimarkkeerauksia ja hakua. Haku jätettiin kuitenkin lopulta väliin, sillä markkeeraukset menivät sen verran hieromiseksi, että ajattelin olevan parasta jättää illan treeni niihin. Ekaksi yrityksessä oli helppo ykkönen, muutaman kymmenen metrin matka. Heittäjä oli vastarannalla V näki heiton hyvin, oli innoissaan - ja ei lähde noutoon. Kerronko, että v*tutti?  Toinen koira sai sitten käydä poimissa damin pois järvestä. Sitten tehtiin Valalle tosi helppoa perusnoutoa, heitto samalta rannalta meidän takaa/vierestä - ei ongelmaa. Pariin kertaan samaa, hyvin menee. Uusi yritys niin, että heitto tulee toiselta rannalta, nyt kuitenkin ensimmäistä lyhyempi matka. Ja mitä tekee V? Lähtee noutoon, ui ehkä 7-8 m käy tsekkaamassa pystyssä olleen lumpeenlehden ja palaa takaisin. En saa sitä kääntymään - se vaan selkeästi painestuu mun käskytyksestä. Yritän vielä, ei lähde tarpeeksi kauas, vaan poimii puoliuppeluksissa olleen kepin pätkän mukaansa ja palauttaa sen rantaan. Palautus ei tosin edes tule minulle, vaan V suuntaa taaempana ollutta kepoa kohden yrittäen väistellä minua.



Veätydytään sivuun ja tehdään taas tilaa toiselle koirakolle, joka saa käydä poimimassa meille heitetyn damin talteen. Itse sain siinä kiehua hetken raivosta. Koira ei toimi, kun pitäisi tehdä hommia, ja nyt kun odotellaan, niin se tottakai piippaa nähdessään toisen koiran pääsevän hommiin. No joo. Vähän hengenvetoa taas siihen väliin ja sitten miettimään, että mitä pitäisi tehdä. Itse olin sitä mieltä, että lopetetaan tähän paikkaan. Kepo oli eri mieltä, että nyt pitäisi kuitenkin treenata ja saada koira ihan oikeasti onnistumaan. Ei ole mitään järkeä siinä, että minä painostan sitä tuollaisessa tilanteessa, jossa selkeästi sen itseluottamus ei muutenkaan riitä.



Siirryimme sivummalle jatkamaan treeniä keskenämme. Teimme pienen suunnanvaihdoksen, kepo tarttui nyt ohjaksiin ja minä sain toimia ihan vaan damin heittäjänä. Tehtiin neljä noutoa niin, että jokainen oli aina edellistä pidempi matka (minä siirryin aina rantaviivaa pitkin eteenpäin heittämään). Vala kävi aika kierroksilla lähetystilanteissa, mutta muutoin oikein jees. Se ui hyvin, nouti mielellään, kuunteli luoksetulopilliä ja palautti damit nätisti J:lle (kaksi jalkojen juureen, kaksi kauniisti käteen asti). Ekaa damia se oli lähdössä palauttamaan minulle, mutta siinä se tosiaan reagoi hyvin pilliin ja uikin J:n luokse lähetyspaikkaan. Siispä saatiin kuin saatiinkin treenit päätettyä hyvissä fiiliksissä lopulta.



Nyt mulle lisää koiranlukutaitoa. Pitää vaatia, mutta myös tietää, milloin ja miten. Ei pidä painostaa liikaa! Pitää jatkossa hakea enemmän treenifiilistä. Treeneissä pitää olla kivaa ja koiralla pitää olla oikeasti mahdollisuus onnistua! Niin perusjuttuja, ja peiliinhän tässä pitää taas tuijottaa.

Metsällä

Viikonloppuna tarjoutui mahdollisuus lähteä kepon ja hänen kummisetänsä kanssa lintumetsälle. Lauantaina iltapäivästä sekä sunnuntaina aamusta olimme kyyhkyjahdissa ja vielä lauantaina illalla passissa sorsien toivossa. Viikonlopun saldona oli kaksi kyyhkyä, sorsista ei tosiaan tällä kertaa näkynyt vilaustakaan. Komeasti pääsi myös katselemaan kurkia lähietäisyydeltä, kun neljä sellaista laskeutui ihan passipaikan eteen tepastelemaan ja syömään.



Vala oli aika väsynyt painittuaan ja juostuaan vuorokauden verran Jaska-bortsun kanssa, ihan täydellinen mielentila siis lähteä passiin! V olikin ihan hiljaa koko ajan, ei kertaakaan päästänyt pienintäkään piippausta millään kerralla. Sen sijaan pikkukettu ihan oikeasti käpertyi nukkumaan jalkojen juureen tai muuten vaan makoilemaan rauhassa. Su aamusta huomasi jo kyllä, että V:llä sinänsä oli edellisen päivän pohjalta selkeämpi mielikuva siitä, mikä on homman nimi, ja silloin se istuskeli skarpimpana tarkkailemassa ympäristöä (takana oli toki myös yöunet),



Vähän harmillisesti molemmat pudotukset jäivätkin haavakoiksi, mistä Valalla meni pasmat sekaisin. Väisti karkuun ja katseli sen näköisenä, etteivät nämä riistat ennenkään ole päälle käyneet... Toisella kyyhkyllä tehtiin kuitenkin vielä nouto, ja sen V kyllä lopulta kantoi kivasti ja palautti käteen - tosin mentyään ensin vähän ohi. Ilme oli samanlainen, kuin taipparitreeneissä on ollut pupun kanssa, eli että kyseessä on aika kiva aarre.



Pieni moka kävi myös siinä, ettei tullut tutustutettua Valaa ennakoon kaaveisiin. Hups. Just se juttu, mitä aina kaikkialla painotetaan. Niinpä V ekalla pudotuksella olikin alkuun sitä mieltä, että se voisi ihan hyvin tuoda mulle yhden kyyhkyn kuvan sieltä pellolta. Ihmekös tuo, onhan siitä muutoin välillä tullutkin pyydettyä koiraa noutamaan kaikenlaisia esineitä. Aika nopsaan Vala onneksi uskoi, etten tällä kertaa halua sitä muoviesinettä, vaan nyt pitäisi etsiä jotakain muuta. My bad. Myöhemmin kaaveista ei enää näyttänyt olevan haittaa.



Eli noin yhteensä ihan hyvä eka metsästysreissu. Noudot sinänsä eivät menneet putkeen, mutta olen toisaalta todella iloinen passissa olon rauhallisuudesta ja koiran yleisestä mielentilasta, että hyvä mieli jäi. Uusiksi pitää päästä. V:llekin kun saisi lisää kokemusta ja varmuutta. Sitä ennen tosin pitää ihan oikeasti nipottaa pillikuuliaisuudesta, tarvitaan aika lailla muistinvirkistystä luoksetulopilliin (jännä sinänsä, kun tätä nyt on taipparitreenissäkin kuitenkin käytetty!) sekä pysähtymiseen (no tätä taas ei ole kesän aikana edes hirveästi tullut käytettyä). Lähihakupillitystä on tehty muutenkin ihan vaan pari kertaa, joten se on vielä opetusaseteella.