Vuoden vika tokokoe

Tänään kisattiin (ylläri vaan) kotihallissa. EVL:ssa oli 11 koirakkoa, meillä oli starttinumero 9. Aika paljon saatiin siis odotella, mutta ei tuntunut mitenkään pahalta ja Valakin jotenkin osasi rauhoittua väleissä. V oli mulla koko ajan hallissa (ei ollut vaihtoehtoja, kun oltiin kävellen liikeellä). Tuomarina Ilkka Sten.

Aika vähän oli nyt treeniä alla. Valkkutreenitkin on pari edellistä kertaa jäänyt väliin, kun ensin minä olin yhtenä maanantaina piiiitkän päivän töissä, ja sen jälkeen iski flunssa, joka vei äänen ihan kokonaan. Vieläkään olo ei ollut ihan terve, mutta ääni kulki jo kuitenkin ihan hyvin.

Liikkeet suoritusjärjestyksessä (2 + 4 + 4):

Paikkaistuminen: 10. Nosti se etutassua, kun palasin vierelle. Ei välttämättä edes näkynyt ollenkaan tuomarille.

Paikkamakuu: 10. Tosi levoton paluussa, ja V lopulta sitten ennakoikin ylösnousun. Tuomari antoi kuitenkin 10, ja sanoi, että hän ei nyt oikeasti muista, että tapahtuiko äsken jotain vai ei, niin ei voi rokottaa, kun ei ole satavarma.

Seuraaminen: 8. Äh, taas menty vähän huonompaan (tai sitten mun oma kriteeri alkaa taas nousta?). Hidasta on treenattu, ja se olikin parantunut ihan kivasti. 

Luoksetulo: 8½. Stopit voisi aina olla vähän napakammat, mutta Valalle nämä oli ihan hyvät. Vikalla osuudella oli hitaampi vauhti ja sivulletulo olisi saanut olla parempi.

Metallihyppy: 10. Himmaili se vähän palautuksessa.

Ruutu: 8. Vaati kaksi käskyä maahanmenoon, kun minä hosuin ja annoin ekan käskyn liian nopeasti pysäytyksen jälkeen. Lopun seuruu oli rumaa. Pysyi kuitenkin vihdoin paikoillaan maassa kutsuun asti!!! Ja meni muutenkin siis kivasti merkille sekä ruutuun ja pysähtyi ihan hyvin.

Tunnari: 8. Meni hirveällä vauhdilla ja aika huolimattomasti, tökki kapuloita. Nosti oman, mutta pudotti ja jatkoi hätäistä haistelua, otti oman uudestaan ja palautti sen. Tuomarikin tuli katsomaan kapulaa, että oliko siinä merkki, kun koira sahasi ja sähläsi niin vauhdilla siellä kapuloiden luona...

Zeta: 10. (seiso-istu-maahan). Ihan uskomatonta, mutta todellakin Vala pystyi tekemään kaikki asennot oikein ja pysyi vielä paikoilaankin, kun kiersin koiraa ympäri. Eikä ennakoinut seuruuta. Aikamoista! :)

Ohjattu: 10. (vasen) Tässä vaiheessa alkoi yhtäkkiä polvet tutista, kun tajusin, että ollaan ykkösessä kiinni, ja toivoin, että kumpa vaan ei nyt mokattaisi tätä "varmaa" liikettä.. (en ollut edes pisteitä katsonut, mutta nolliakaan ei ollut tullut). Piti käydä pieni pään sisäinen kamppailu siinä liikkurin viedessä kapuloita, että sain vielä paketin pysymään kasassa. Ihan hyvinhän se meni. Palautusvauhti oli alkuun hyvä, mutta hiipui kyllä loppua kohti ja siirtyminen perusasentoon olisi ainakin saanut olla ripeämpi. Kivasti V kuitenkin tarjosi kapulaa ja luovutti nätisti. 

yht. 282 p. , EVL1 ja sijoituksena 4/11. Tuli todella hyvä fiilis! Pisteitä annettiin ehkä vähän löysemmällä kädellä, mutta kyllä tämä silti tuo niin paljon intoa jatkaa hommia. Ja menihän tänään kaikki nappiin sikäli, että tosiaan yhden yhtä nollaa ei pisteriviin mahtunut tänään :)

Tämä oli tosiaan viimeinen koe tälle vuodelle, ensi vuonna sitten taas. Treenit jatkuu.

Torstain tokokoe

Tämän viikon torstaina käytiin iltakokeessa Tallilla hankkimassa yksi nollatulos lisää. Ei siis ihan mennyt nappiin, hirveästi huolimattomuusvirheitä yms... mutta koiralla oli kuitenkin pääasiassa kivaa, häntäkin heiluu iloisesti, vaikka välillä vähän meinasi ahdistaakin (ne kaukot... joita muuten ei ole tarkoituksella sensuroitu, en tiedä, miksi tarkennus on ollut hukassa). Kivempi nolla tämä kuitenkin oli kuin se taannoinen piirinmestaruus-katastrofi. 

Yksi koe vielä tiedossa tälle vuodelle. Tarkoittaa siis sitä, että eipä tullut Valasta valiota tänä vuonna. Ja SM-osallistumisestakaan en kehtaa tällä hetkellä edes haaveilla sen kanssa.

Päivän tokokoe

Tänään kisattiin taas kotihallissa. Olin ilmoittautunut kokeeseen ajatuksella "löysähkö tuomari eikä siellä varmaan ole paljoa koiriakaan evl:ssa kun on kaikkien luokkien koe". Koekutsun myötä nämä ajatukset lensivät suoraan romukoppaan... tuomari vaihtui Pirkko Bellaouihin (en ole aiemmin ollut, mutta katselin tuloksia, ja päättelin ettei ole ainakaan mikään löysä tuomari kyseessä) ja evl:aankin oli ilmoittautunut yhdeksän koirakkoa. Lopulta kokeeseen osallistui seitsemän koirakkoa. Luokka sujui aika mukavasti ja sopivan vauhdikkaasti. Meille osui starttinumero yksi, mikä oikeastaan ei nyt ollut edes yhtään pöllömpi vaihteen vuoksi (vaikka olenkin yleisesti sitä mieltä, että 3. on optimaalisin, kun siinä ehtisi hyvin katsoa ekan koiran suorituksen ja siitä liikkeiden suorituspaikat yms. ja sitten tokan koiran aikana valmistautua omaan kehään menoon).

Liikkeet:

Zeta: 8 (seiso-maahan-istu). Tsekkasin kotona koemuistiinpanoista - ja todellakin Vala teki ensimmäistä kertaa oikeassa koetilanteessa kaikki asennot oikein!!! Melkein olisi bileiden paikka :) Seuruu sitten oli aika huonoa.

Tunnari: 8½. Olisi voinut olla 0, mutta Vala näppärästi kääntyi kapuloille saapuessaan niin, että tuomari ei nähnyt, kuinka V nosti ensimmäistä kapulaa, jonka kohdalle osui. Joskus käy tuuri :P Ei ole pitkään aikaan käynyt tällaista, joten oli ehkä enemmän työtapaturma... muuten sitten vähän sahailua, hitaahko palautus ja taisi olla vino pa.

Metalli: 9. No se palautushan se.

Ohjattu: 8½ (vasen). Vähän hidas merkki, hitaahko palautus, ja vino pa (?).

(tauko)

Ruutu: 8½. Tuomarin mukaan olisi saanut ruudussa reagoida napakammin käskyihin, mikä oli mun mielestä vähän outo kommentti, koska Vala teki nyt aika hyvin. Lopun seuruu oli huono, samoin pa.

Luoksari: 7½, Teki yllättävän hyvän stopin, mutta lähti sen jälkeen liikkeelle liikkurin käskystä. Sivulletulo hitaahko.

Seuraaminen: 6½. Ei kontaktia --> väljyys, haahuilu. Voi kökkö, näemmä taas lähtöruudussa.

Kaukot: 5. Vaati ekaan istumiseen kaksi käskyä, sen jälkeen jähmeitä vaihtoja, lopun pa vaati kaksi käskyä. Mielentila oli niiiiin väärä.

(tauko)

Paikkaistuminen: 10. Liikutti vähän etutassuja, kun palasin vierelle, mutta tuomari ei ehtinyt ilmeisesti näkemään.

Paikkamakuu: 8½. Oli ristinyt etutassut makuun aikana, ja siirsi tassut takaisin "normaaliasentoon", kun palasin koiran taa, kuulemma myös vähän nuuhkinut jotain. Alas ja ylös hyvin.

Yhteensä 252,5 pistettä, EVL2, sijoituksena 3/7. Että joo. Seuruuta ja kaukoja lukuunottamatta ihan kiva suoritus, ja oli kiva kisata. Jossittelija taas toteaa tosin, että jos vaikka kaukoissa olisi onnistunut lopussa nousemaan sivulle ekalla käskyllä, niin se olisi ollut ykköstulos... toisaalta me saatiin jo anteeksi tuo tunnarin moka (ja paikkaistumisestakin olisi oikeasti voinut nipistää pisteen), joten turha kai jossitella tätä. 

Reilu parin viikon päästä olisi seuraava koe. Siihen taidan ottaa tavoitteeksi tuon seuruun. Aika vähän tosin ehditään siihen treenata, koska mulla on nyt töiden puolesta aika kiirettä ja pitää tehdä ylimääräisiä tunteja. Vaikka eihän se ole se treenien ajallinen määrä, vaan laatu, joka ratkaisee.

Pentukurssin vikat kerrat

Karman pentukurssi loppui tällä viikolla. Kahdella viimeisellä kerralla treenailtiin riistan kanssa.

Edellisellä kerralla Karma teki perusnoutoa ja kantamista yhdellä variksella. Karma oli kerännyt ihan hirveän määrän kierroksia odotellessaan omaa vuoroaan (ryhmän viimeisenä) autossa. Jotenkin ajattelin, että kotona tehty lenkki riittäisi, mutta virtaa olisi pitänyt saada purettua enemmän. Karma odotteli tosi nätisti autossa, joten sekin vähän hämäsi viretilan arvioinnissa. Treenissä liika virta näkyi lievänä keskittymiskyvyn puutteena, kun oli vaan pakko mennä lujaa ja jalat veivät pentua joka suuntaan, eivätkä ajatukset ehtineet yhtään mukaan. Karma oli kuitenkin tosi vahvasti riistan perään ja otti variksen spontaanisti.  Harmillisesti se tosin myös yhdessä palautuksessa ravisteli vaakkua...lopetti kyllä heti, kun kielsin (ja mä sain jopa kouluttajalta kehuja nopeasta ja oikea-aikaisesta huomauttamisesta!) ja palautti sitten nätisti mulle. 

Viimeisellä kerralla otin Karman hyvissä ajoin autosta (se  on siis juoksujensa takia joutunut olemaan autossa, että ei häiritsisi ryhmän poikakoiria) ja lähdin sen kanssa kävelemään kauemmas metsään. Karma pääsi vähän juoksemaan, että sai pöljäkierroksia purettua. Lisäksi tein sille nameilla lähihakuharjoituksen, että tuli tehtyä myös vähän aivotyötä. 

Tämä selvästi auttoi, ja Karma oli aika kivassa mielentilassa, kun vihdoin tuli meidän vuoromme treenata vaakuilla. Alkuun perusnouto, jossa kouluttaja vei variksen n. 10 m päähän. Vähän tahtoi juoksumoodi puskea päälle, joten vaakun löytäminen kesti hetken. Ylösotto oli hyvä, mutta taas piti matkalla ravistaa. Murahdin tästä, minkä jälkeen vaakun käsittely oli taas nätimpää. Tehtiin vielä asian vahvistamiseksi ylösotto-/palautustehtävä, että sain Karman tuomaan vaakun heti suoraan minulle. Tämän jälkeen tehtii  kolmen vaakun pieni hakuruutu. Katsottiin, kun kouluttaja lähti viemään vaakkuja, mutta poistuttiin sitten kauemmaksi, niin että Karma ei enää nähnyt varsinaista vientiä eikä riistojen paikkoja. Karma teki kivasti ja innokkasti  töitä. Viimeinen vaakku oli vähän haastavasti puunrungon toisella puolella, mutta sekin löytyi pienellä avustuksella, kun kouluttaja vaivihkaa näytti mallia, että tästä rungosta voi muuten mennä yli. 

Ravistelun kanssa pitää olla tarkkana, että siitä pääsisi eroon. Riista itsessään nostaa Karmalla kierroksia sen verran, että se sitten purkautuu tällaisena. Tykkään kuitenkin hirveästi, että Karmaa voi tästä asiasta huomauttaa ilman, että se vaikuttaisi sen haluun ottaa ja kantaa riistaa. Vähän kun keskittymiskykyä tulee lisää, niin siitä saattaa tulla ihan pätevä pikkukoira :)

Nyt ollaan oltu taas viikonloppua viettämässä mökillä. Vala on ollut Johanneksen mukana hirvimetsällä (hoitaa vastuullista virkaa ja tarjoutuu tulilla syömään kaikki eväät, mitä joku ei itse ehkä jaksa...), Karma taas mun kanssamökillä. Käytiin eilen keräämässä suppiksia. Pääasiassa Karma pyörii lähistöllä, mutta kyllä pari kertaa tuli tilanne, että koiraa ei yhtäkkiä näkynytkään missään. Kyllä se sieltä sitten pienen huhuilun jälkeen taas ilmestyi ja tuli moikkaamaan. Samaten mökillä ollessa se viihtyy välillä pitkiäkin aikoja yksin ulkona. Tänään treenailtiin vähän pillipysäytyksiä ja paikallaoloa (=heitetyn damin perään ei saa lähteä ilman lupaa). Hakua on nyt tehty viime aikoina aika paljon, että ajattelin jättää sen nyt hetkeksi hautumaan ja treenailla kaikkea muuta. Mulla on tosin ollut (ja on vielä jpnkun aikaa) aika ja energia aika tiukilla, kun töissä on joutunut tekemään pitkiä päiviä ja muutenkin tilanne on vähän stressaava. Toisaalta koiraharrastus on todella hyvää vastapainoa, kun treeneissä saa keskittyä vain siihen tilanteeseen ja tekemiseen :)

Jessican koulutuksessa

Olin eilen Valan kanssa Jessica Svanljungin tokokoulutuksessa Tallilla. Oli todella kiva päivä, etenkin kun Vala teki pitkästä aikaa tosi makealla asenteella töitä!! 

Otin aamupäivän osiossa meidän aiheeksi / esitin ongelmaksi alhaisen vireen. Tehtiin lyhyt koemainen setti, jossa oli seuraaminen, ruutu ja zeta (Jessica valitsi liikkeet). Seuraaminen oli aika haastava, kaavio oli minulle vaikea, kun oli paljon "omituisia" liikkeellelähtöjä, kuten käännös oikeaan ja juoksuun. Heti tuli siinä mieleen, että niitä seuraamistreenejäkin voisi varioida vähän enemmän.. Normaalivauhti oli parasta, hitaassa tippuili kontakti (tehtiin sitä osiota paljon ihan yleisön edessä, ja se ehkä häiritsi Valaa), ja juoksussa paketti levisi. Eli tuli aika normaali koemainen suoritus. Ruudussa Vala teki superin merkin, en heti muista, koska se olisi viimeksi noin lujaa sinne ampunut. Harmillisesti ekalla ruutuunlähetyksellä se ajatutui kuitenkin keskellä kenttää oleelle ylimääräiselle kartiolle. Siitä uudella käskyllä ruutuun, josta yli, ja uudella käskyllä sitten sitten toisesta kohtaa reunan yli. Tämän jälkeen kutsuin Valan pois. Zetassa (maahan, seiso, istu) Vala lähti edistämään ekan osuuden seuruussa. Maahan ja seiso ok, mutta seisoi sitten istumisen. 

Jessicalta tuli heti noottia ruudun suorituksesta, koska olin kutsunut koiran pois. Näin ei pitäisi osaavalla koiralla tehdä, vaan homma väännettää loppuun asti ja ohjataan se koira oikeasti sinne ruutuun. Kutsumalla koiran pois minä ikään kuin luovutin ja totesin, että ei sun nyt sitten tarvi sinne mennä. 

Muutoin Jessican kommentti oli, että minun pitää huolehtia kontaktista. "Sivu" -käsky tarkoittaa, että ole vierellä ja pidä kontaktia, joten siitä ei saa lipsua. Tämä on tosi tärkeätä etenkin liikkeiden alussa, että koiran saa keskittymään tulevaan tehtävään. Liikkuria pitää kuunnella, mutta silti en saa unohtaa koiraa. Nyt unohdus kävi zetassa, kun Jessica siinä ennen liikkeen alua höpisi jotakin ja kertoi liikejärjestyksen, jolloin Vala pääsi hepaantumaan ja alkoi tuijotella kenttää. Sen takia V todennäköisesti lähti edistämäänkin seuruussa, kun se ei ollut mukana hommassa (oli ehkä menossa merkille?). Kokeessakin saa ja PITÄÄ HUOMAUTTAA koiralle, jos se tiputtaa kontaktin. Kaikkea saa tehdä ennen kuin liikkuri sanoo, että "liike alkaa". 

Vihjesanat ennen liikkeitä ovat hyviä, niistä kannattaa pitää kiinni, samoin rutiinit ruutun ja ohjattuun mennessä, kun pyydän koiraa katsomaan, missä merkki on. Siirtymiä ja alkuja pitää palkata treeneissä, mutta myös kokeessa saa kehua koiraa siirtymästä jne. Sanoin, että mua on välillä vähän pelottanut EVL:ssa nuo siirtymät, että kuinka tarkkaan niissä pitäisi mennä koira hienosti vasemmalla puolella. Tästä ei pitäisi kuitenkaan turhaa stressata, koska kyllä se tuomari sitten huomauttaa, jos hänen mielestään pitäisi toimia hillitymmin (ja yleensä tulee eka suullinen huomautus ennen keltaista korttia. Ja vaikka tulisikin jopa keltainen kortti, niin ei se maailmanloppu ole.). Pitäisi siis vaan osata löytää se tasapaino. Liika riehuminen ja ylikehuminenkaan ei tietenkään ole hyväksi, koska silläkin saa koiran ihan takuuvarmasti hämilleen ja virettä laskettua. 

Iltapäivän setissä me tehtiin noutoja ja seuraamista. Vala teki pitkästä aikaa ihan kivoja palautuksia (miten se osaakin tehdä noin silloin, kun menen jollekulle kouluttajalle esittämään, että hei meillä on tällainen ongelma??). Tehtiin tasamaannoutoa, hyppynoutoa ja tunnaria. Jessica oli sitä mieltä mun kannattaa nyt vaan jatkaa harjoituksia niin kuin olen nyt tehnyt, eli mm. lelupalkkaa palautuksista. Ja on ihan hyvä keskittyä siihen, että palkka tulee siitä sivulletulosta (jotta koiralla olisi kiire tulla sivulle), vaikka välillä voi toki palkata myös tarttumisesta tai kesken palautusmatkan. 

Mun pitää olla noudoissa supertarkkana katseen kohdistamisen kanssa. Nyt otetaan ainakin hetken aikaa niin, että en saa yhtää katsoa koiraa silloin kun se tulee kohti minua. On mahdollisesta Vala tulkitsee ystävällisenkin katseen painostuksena ja hidastaa myös sen takia. Vala on osaava koira, joten ei mun tarvitse kytätä sitä, että tuleeko se sivulle. 

Lisäksi sain noottia palkkauksen pihistelystä....minun pitäisi osoittaa koiralle vielä selvemmin, että jes nyt oli hyvä! Kun koira tekee töitä ja yrittää, niin silloin se pitää myös palkata kunnolla. Perusjuttu, mutta näppärästi onnistuin esittämään sellaisen " 'hyvä' ja nami suuhun" -palkkauksen... 

Aina pitää olla mielessä, mikä on treeni idea. Jos treenataan tunnarin palautusvauhtia, niin en saa millään ruveta puuttumaan haisteluun tms. tai esim. palkata huonompiarvoisella palkalla, kun se sahasi kapuloilla edestakaisin, jos se kuitenkin palauttaa hyvällä vauhdilla. 

Seuraamisessa minun tehtävä on pitää kiinni kriteeristä (No niinpä. Kun vaan aina tajuaisi ja osaisi.). Jos paketti leviää, kuten nyt juoksussa on käynyt, niin saan huomauttaa Valalle asiasta, että "höpöhöp (=eihän sun siellä pitänyt olla), sivu". Eli huomautus, ja uusi vahvistava käskysana. Ei ole järkeä lopettaa tekemistä ja aloittaa alusta, jos koira tekee virheen (se ei opi hirveästi siitä edestakaisin sahaamisesta), vaan koiran pitää korjata virhe. Ja sitten taas kunnon palkka, kun Vala esittää hyvää seuraamista!

Eli siis päivän antina oli hirveän paljon perusjuttuja... ei huono kuitenkaan, melko tarpeellinen muistutus minulle näistä :)

Tänään käytiin sitten tokoilun vastapainoksi tekemässä n. 10 km lenkki suomaisemissa. Olipas kivaa sekin; hienot maisemat sekä kauniita värejä. Muutamia kuvia vielä alla.

 

Karma on ollut tämän viikonlopun Johanneksen mukana hirvikauden aloitusviikonlopussa. Ei se siellä kai kauheasti muuta ole toki tehnyt kuin harrastanut autossa odottelua (erinomaisen hyvää treeniä!), ja vähän oli kai päässyt perkeitä maistelemaan. Samaten on sille taas ihan hyvä kokemus olla yksinään ainoana koirana mökillä.

Hakua

Viime viikonloppuna tehtiin lenkin  yhteydessä Karmalle hakuruutuu, kun päästiin sopivasti uuteen paikkaan, ja oli hyvän avointa metsääkin, että näki suht hyvin, missä koira meni ja mitä se puuhasi. 6 damia, joista päätin etukäteen haetuttaa kaksi. Johannes kävi viemässä damit meidän katsellessa. Damit olivat kaaressa, kauimmainen ehkä n. 50m päässä. Ensimmäinen dami löytyi ihan hyvin (lähin oikealta). Toinen teetti sitten jo aika paljon töitä. Karma pyöri useampaan kertaan yhden damin lähellä, mutta ei ilmeisesti sitten vaan millään saanut siitä vainua (tuulta ei ollut yhtään, ja hakualue oli vielä muutenkin melko suojaisassa notkelmassa). Se tuli myös käymään takaisin lähetyspaikalla ja koitti käydä mielistelemässä ja hakemassa leikkiin Valaa, mutta lähti siitä sitten itsenäisesti takaisin ruutuun, kun ei saanut mitään huomiota. Lopulta Karma lähtikin kauas, ihan takarajalle asti ja teki siellä vähän aikaa hakua ja löysi sitten sen kauimmaisen damin. Vala sai käydä hakemassa loput damit, kun Johannesta laiskotutti käydä itse poimimassa ne talteen.

Tällä viikolla treenattiin myös tiistaina pentukurssilla hakua. Karmakin sai onneksi luvan osallistua kurssille juoksuista huolimatta. Toki juoksut tuovat rajoituksia, eli K on pääasiassa autossa ja sen mitä tekee, se tekee viimeisenä. Kiva kuitenkin päästä osallistumaan, kun päästään treenaamaan vähän vieraamassa porukassa, uudessa paikassa, vierailla dameilla (ja tulevilla kerroilla myös riistalla). 

Karmalle tehtiin suorakaiteen muotoinen hakualue polun varteen, niin että pitkä "sivu" oli polun suuntainen. Ajateltiin kokeilla lähtetyspaikan vaihtamista, ja sitä, että josko sillä saisi lisää motivaatiota hakualueelle lähtemiseen, ja siksi siis tehtiin pitkulainen alue. Alkuun alueelle vietiin motivoidusti kuusi damia. Pari ekaa meni ihan hyvin, mutta sitten tuli vähän ongelmia, eikä Karma tahtonut ensin löytää mitään ja sitten se päätti käydä pissalla (vaikka se olikin pissanut myös ennen treenien alkua. Ehkä jotain juoksusekoilua?). Kouluttaja-Sanna lähti avuksi ruutuun ja laittoi lopulta yhden ylimääräisen damin koiran löydettäväksi, että saatiin onnistuminen. Tämän jälkeen haettiin sitten vielä yksi, jota varten lähetin koiran ihan hakualueen toisesta reunasta. Tässäkin lähtö oli vähän tahmea, mutta sitten kun K meni, niin se toimi ihan kivasti ja löysikin damin suht helpolla.

Sanna esitteli muuten vähän toisenlaista näkökulmaa haun treenaamiseen ja opettamiseen pennulle, eli ns. namikuppitekniikkaa. Halusin kuitenkin tehdä Karman treenin dameilla siihen tyyliin, miten olen tähän astikin sen kanssa aiemmin treenannut. Juteltiin kuitenkin kuppitreenistä (ja muut pennut sitä tekivätkin), ja päätin, että kokeilen sitä Karman kanssa. Ja itse asiassa pohdiskelin, että ei välttämättä olisi pöllömpi treeni Valallekaan hakuinnon nostamiseksi.

Keskiviikkona otin Karman mukaan mennessäni kouluttamaan tokoryhmää, ja poikkesin matkalla ensin läheiseen metsikköön tekemään namihakua. Kaivoin kotoa kaapista kaikki tyhjänä olleet pakasterasiat, joita oli 7 kappaletta, ja jaoin Karman iltaruuan niihin. Metsässä sidoin Karman kiinni puuhun katselemaan, ja kävin sitten viemässä kipot hakualueelle. Taas kaarimuodostelma, kun en missään nimessä halunnut Karman törmäävän useampaan purkkiin kerrallaan. Olisikohan kauimmaiselle purkille tullut matkaa 30-40 metriä. Siitä sitten töihin, selkeästi oli enemmän intoa lähteä hakualueelle, kun koira tajusi, että iltaruoka on siellä metsässä odottamassa. Karma lähtikin joka kerta innolla liikkeelle ja löysi melko helposti kaikki seitsemän kuppia (mietin ensin, että lopettaisin kuuteen, mutta ajattelin sitten olla kuiten ahne, ja tällä kertaa se oli ihan hyvä niin). Vähän haastetta oli saada K kutsuttua pois alueelta löydön jälkeen, mutta tulihan sieltä ja luoksetulosta se tienasi sitten vielä aina superkehut ja namipalkan.

Namitreenistä jäi aika mukama fiilis, kun tekemisen intoa löytyi niin paljon, ja pikkukoiralla oli selvästi tosi kivaa :) Tykkäsin myös, että Karmassa näkyi nyt sellainen metsästämisen fiilis, että se teki tosissaan töitä. Tehdään varmaan toistekin, joskaan liikaa tätä ei kannattane tehdä, ettei haku muutu ihan kokonaan pelkän ruuan etsimiseksi.

Parin viikon kuulumiset

Karma aloitti juoksut noin puolitoista viikoa sitten. Itse olin ensin ihan varma, että lattialla olleet yksittäiset veritipat ovat Valan tassuhaavasta, mutta eihän ne sitten olleetkaan... Ikää Karmalla on nyt siis n. 7,5 kk.

Valalla on tosiaan ollut taas tassussa yhdessä varpaiden välissä räpylä halki. En tajua, mistä näitä nyt tulee. Haava ei taaskaan ole vaikuttanut erityisemmin kipeältä (varmuudeksi sitä on alkuvaiheessa vähän putsailtu / suihkettu haavasuihketta), ja Vala on puuhaillut kaikkea ihan normaalisti. Ei olla keksitty mitään yksittäistä syytä, mikä näitä aiheuttaisi tai mitään, mihin Vala voisi itseään muka esim. ulkona teloa. Kokeillaan nyt syöttää sille biotiini-lisää, jos sillä olisi vaikka jotain vaikutusta ihon kuntoon ja sitä kautta sitten noihin tassuihinkin. Aika merkillistä...

 

 Viime viikonloppuna käytiin maalla oleilemassa, ja tämän kirjoituksen kuvat on otettu silloin. Karma teki mökillä pari motivoitua hakuruutua. Ihan kiva pikkueläin se on. Juoksee lujaa, ja mieluiten käykin juoksemassa ensin kierroksen metsässä ihan vaan juoksemisen ilosta ja tsekkaa samalla damien viejän jalanjäljet. Sen jälkeen lähtee nenä tosissaan päälle, ja se alkaa etsiä dameja, löytääkin ne melko nopeasti. Maksimietäisyys meillä on tainnut olla nyt 20-25 m, ja sellaisessa maastossa, että olen pääasiassa koko ajan nähnyt, mitä koira tekee (kuitenkaan koira ei välttämättä aina näe lähetyspaikalle). Kovin montaa damia se ei vielä jaksa hakea peräkkäin, ei vaan ole tarpeeksi keskittymiskykyä vielä. Lisäksi palautuksissa on hiottavaa, mutta sitä pitää tehdä ihan omana juttunaan. 

Valan kanssa käytiin tekemässä passitreeniä kaislikon reunalla veneessä istuskellen. Oli ainakin hieno ilta katsella auringon laskua ja hämärtymistä. Yksi sorsaparvi lensi ohi, mutta sekin kovin kaukaa. Vala oli tosi kiva, oli ihan hiljaa. Se istui skarppina, mutta levollisena koko ajan ja seuraili ympäristöä. Sehän ei edes ole hirveästi ollut veneessä mukana, joten tämä oli hyvää kokemusta.

Muuten sitten vaan oltiin. Koirat saivat juosta pellolla ja uida pikkulammessa. Tai siis tollerit uivat, Jaska bc katseli vierestä hullujen menoa...

 

Tällä viikolla osallistuin torstaina koiran lihashuoltoa käsittelevälle luennolle. Puhujina olivat ell Virpi Arminen ja eläinfyssari Elina Karhumäki. Tykkäsin, tuli kolme tuntia hyvää asiaa (ja paljon olisi varmaan voinut käsitellä aihetta lisääkin). Paljon oli sellaisiakin juttuja, jotka tiesin, mutta en silti pitänyt yhtään huonona asiana vähän kerrata näitä. Luennolla käytiin myös ihan konkereettisesti läpi koiran treenausta: alkulämppä, lopun jäähdyttely, konkreettiset esimerkit näihin sopivista harjoituksista, venytteilyistä sekä vähän jotain jumppajuttujakin. Puhuttiin myös vähän ruokinnasta ja vähän enemmän sitä tärkeämmästä (ja liian usein laiminlyödystä) nesteytyksestä. Luennolla valtaosa kuuntelijoista oli aksaajia, ja sikäli aiheita käsiteltiinkin paljon aksan kautta. Todettiin kuitenkin, että jos tokokoirasta huolehtii samalla lailla kuin aksakoirastakin, niin silloin on asiat aika hyvällä mallilla. Ja muutenkin nuo ohjeet pätevät kuitenkin loppujen lopuksi aika pitkälti niin lajiin kuin lajiin. 

Vähän tuli huono omatuntokin, kun tiedän luistavani välillä liikaa ihan perusjutuista kuten alku- ja loppuverryttelyistä. Pitäisi vaan ottaa asiakseen oikeasti huolehtia näistä! Talvella meni ihan hyvin, kun kuljin treeneihin hallille pääasiassa kävelle, mutta nyt kesäkauden aikana on kyllä lipsuttu, kun mennään useimmiten autolla treeneihin... 

Elina käski muistaa luennosta edes yhden asian: harrastuskoira on huippu-urheilija, joten kohtele sitä kuten huippu-urheilijaa. Pienilläkin asioilla voi saada jo paljon aikaiseksi koiran hyvinvoinnin ja fyysisen kunnon ylläpitämiseksi.

Kokeissa

Tässäpä tiivistelmät parista kokeista.

Ekana kisattiin viikonloppuna Nuuskujen ja Tollereiden mestaruudesta. Mulle puhkesi edellisenä iltana ihan hirveä kurkkukipu, mutta kun olin lupautunut talkoilemaankin, niin lähdetiin silti kokeilemaan onnea kokeeseen. Tulipahan treenattua kipeänä kisaamistakin, ja selvisin omasta osuudestani ihan hyvin. Illalla nousi vielä kuumettakin sitten kaupan päälle.

Olin jo ennakkoon päättänyt, että kokeilen saada virettä nousemaan palkkaamalla reilusti. Jos tuomari huomattaisi, niin sitten lopettaisin / vähentäisin, mutta ei saanut mitään sanomista, vaikka hyppyytin koiraa minua vasten, yllytin riehumaan ja kehuin äänekkäästi liikeiden välit. Sopi tietty erinomaisen hyvin tähän väliin, kun sain tehdä mitä halusin kehässä. Vala tuntuikin vähän paremmalta, mutta ei kuitenkaan ollut lähimainkaan sitä, mitä haluaisin sen olevan, ja millaisella asenteella se joskus nuorempana on ollut kehässä. Neljä koiraa, me kisattii toisena.

Liikkeet suoritusjärjestyksessä:

Paikkaistuminen: 10. Palatessani nosti tassua, mutta tuomari ei ehkä huomannut tätä.

Paikkamakuu: 10.  Vähän hidas alas. Pystyi menemään ekalla käskyllä, eikä tuomarikaan tässä nipottanut meille nopeudesta tai sen puutteesta.

(tauko)

Seuraaminen: 7½. Vähän jätätystä, kontakti tippuili aika paljon. Skarppasi, kun huomautin kerran kevyesti (en usko, että tuomari kuuli, ei ainakaan sanonut mitään).

Ruutu: 6. Ruutu oikealla. Hidas merkki. Jostain syystä Vala lähti taas merkiltä etenemään etuviistoon, ts. kauemmasta minusta ja lähetyspaikasta. Pysäytin ja uudella käskyllä yritys kohti ruutua --> lähti eka edelleen väärään suuntaan, kunnes sitten itse korjasi ja löysi tiensä ruutuu. Löysä stoppi, tuli tosi eteen. Käskin kuitenkin maahan, ja siihenhän se lävähti (ekalla käskyllä, jes!!), tassut ihan etunauhalla. Lopun seuruu huono.

Tunnari: 8. Rivissä, oma kolmas oikealta. Vala aloitti keskeltä ihan oman vierestä, meni ensin vasemmalla, palasi riviä pitkin takaisin ja nappasi oman heti, kun osui kohdalle. Ihan huippuhyvin siis! Hidas sivulletulo, mistä pistevähennykset.

Luoksetulo: 7½. Hidas läpi suorituksen. Stoppi voisi olla tehokkaampi, varsinkin kun vauhtia oli noinkin vähän.

(tauko)

Zeta: 0. Seiso-maahan-istu. Arvaatteko mitä? Olen ehkä joskus aiemminkin kirjoittanut tämän: seiso ok, istui maahanmenon, seisoi istumisen. Joku tässä koetilanteessa nyt mättää, kun tämä liike ei onnistu, ei sitten millään. Tämän kehän jälkeen kävin heti tekemässä jäävät uudestaan, ja V pystyi tekemään ihan kaikki asennot.

Ohjattu: 7. Oikea kapula. Hidas merkki, hyvin kapulalle, hidas palautus, huono pa.

Kaukot: 6. Vala teki teknisesti aivan täydelliset asennonvaihdot!!! Hidashan se oli, kun selvästi mietti juttuja. Harmi vaan, että piti ottaa pistemenetykset siitä, että tarvittiin sekä alun jätössä kaksi käskyä maahanmenoon että lopun lopussa kaksi käskyä perusasentoon nousemiseen.

Metallihyppy: 7½. Hidas, huono pa lopussa.

Yhteensä 218 p. EVL3, sijoituksena 4/4. Yhtään ykköstä ei EVL:ssa tullut. Tuomarina Jari Salokanto.

Vala kävi tämän kokeen jälkeen hierojalla. Olihan se jumissa jonkin verran. Vasen lapa vähän, ja oikea takajalka enemmän. Selässäkin varmaan jotain, mutta Vala ei kauheasti suostunut näyttämään tuntemuksiaan päälle päin. Tyyppi vaan makasi tyytyväisenä silmät kiinni... (mikä on toki jees, varsinkin, kun Vala ei aina ole ihan ykkösenä tuolla tavoin rentoutumassa, kun pitää käsitellä).  Kehuja tuli taas hyvistä lihaksista, on kuulemma nartuksi hyvässä kuosissa. Moni Valaa käsitellyt on tätä sanonut. Kiva että on hyvärakenteinen koira ja lihaksetkin tulevat ja pysyvät kunnossa suhteellisen helpolla :)

Sitten oli viikolla iltakisat Tallilla. EVL:ssä viisi koirakkoa, meillä kisanumero 3. En uskaltanut täällä riehuttaa Valaa kehässä niin paljoa kuin edellisessä kokeessa, mutta ei oikeastaan tarvinnutkaan. Vala vastasi nyt tosi hyvin kehuihin (se on varmaan se Talli-vire, joka tuo tämän lisän "ilmaiseksi"), vaikka ei sillä muutoin olekaan liikkeissä sitä draivia, mitä voisi olla.

Liikkeet:

Paikkaistuminen: 10.

Paikkamakuu: 7½. Kaksoiskäsky ylösnousuun (Valan moka, se pudotti kontaktin voidakseen tuijottaa liikkuria), ja puolikkaan pisteen menetys pienen nuuskuttelun takia.

(tauko)

Metallihyppy: 9. Hidas palautus

Kaukot: 8. Ihan vähän tuli eteenpäin, viimeiseen vaihtoon (s-m) vaati kaksi käskyä, kun kääntyi juuri silloin katselemaan kehän laidalle odottamaan tullutta seuraavaa koirakkoa.

Ohjattu: 9. Vasen. Hidas sivu, alun palautusvauhti oli jopa ihan jees.

Tunnari: 8. Nyt piti taas jonkun aikaa varmistella kapuloilla, ja haistella kaikki useampaan kertaan läpi, vaikka oma olikin ihan selvä. Ja se palautus voisi aina olla parempi.

(tauko)

Ruutu: 0. Vala valui taas ihan ruudun etureunalle, lähimmän kartion taa. Käskin kuitenkin maahan, ja olihan se ihan hyvin siellä ruudussa. Lopun seuruu oli huono. En ehtinyt nähdä pisteitä kehässä, joten jälkeenpäin vähän ihmetytti tulostaulun näyttämä alhainen pistemäärä... ajattelin, että josko tuomari sitten kuitenkin tulkitsi, että se ei ollutkaan ruudussa. No ei se tuomari mikään puusilmä ollut, vaan sain hieman myöhemmin kuulla, että V oli näppäränä tyttönä noussut istumaan heti, kun olin tekemässä kävelyn ekaa käännöstä.

Zeta: 6½. Istu-seiso-maahan. Se istui kokeessa!!!! (ei ollut kauhean hyvä fiilis, kun ennen koetta tein lämppälenkillä pienen treenin, vahvistanpa istumista. Valahan ei silloin sitten istunut, ei millään, joten sitä hinkattii varmaan vartin verran siinä sitten.). Seiso ok, mutta maahanmenon se sitten myös istui. Seuruu olisi voinut olla parempaa, oli aika vaisua.

Luoksari: 6. Eka tänne-käsky kahteen kertaan. Se lisäksi hidasta ja vähän huonot pysähtymisetkin.

Seuraaminen: 8½. Hidas oli huonoimmalla kontaktilla, ja juoksussa tulee eniten jätätystä. Askelsiirtymät oli super! Ja hei, pitkästä aikaa aika kivat pisteetkin!

Yhteensä 222 pistettä, EVL3, sij. 3/5. (ei taaskaan ykkösiä evl:ssa). Tuomarina Ralf Björklund.

Ei koetta ilman nollaa näemmä. Ruudun virhe oli vähän yllättävä.. tässä olis ollut ainekset jopa ykköseen ilman ruudun mokaa. Jossittelija laski, että jos ruudusta olisi saatu esim. 8, ja sitten jos vaikka paikkamakuussa tai luoksetulossa olisi pärjätty normaalimäärällä käskyjä, niin se olisi ollut ykkönen. Jos ja jos. Zetakin ärsyttää vähän, mutta saatiin sentään siitä pisteitä. Ekan yksilösetin jälkeen oli aika hyvä fiilis, vaikka tokikin tiesin heti järjestyksen nähtyäni, että toinen osuus on meillä tosi paljon haastavampi. Silloin pelotti jopa, että mitenkähän käy, kun seuruu on vikana, mutta sehän meni yllättävän kivasti..

Jatkan nöyrin mielin harjoittelua.

Pentukurssilla

Aloitin Karman kanssa Nuuskujen pentunoutokurssin. Mietin aika pitkään, etteä ilmoittaudunko vai en. Epäröin osallistumista siksi, että en hirveästi haluaisi nostaa kierroksia enkä välttämättä treenata ryhmätilanteissa noutamista näin varhaisessa vaiheessa. Toisaalta kuitenkin osalistuminen houkutti, sillä olisi hyvä käydä Karman kanssa jossain ihan vaan kaksin. Taas olen nimittäin havahtunut siihen, että mulla on useimmiten aina molemmat koirat mukana, ihan vaan jo ajanpuutteen vuoksikin. 

Päästiinkin sitten Sanna Rantasen vetämään penturyhmään. Viime viikolla meillä oli eka kokoontumiskerta, ja olin kovin tyytyväinen siihen. Ei nimittäin tehty juurikaan mitäään! Istuskeltiin metsän keskellä parkkiksella ja koirat saivat vaan olla ja odotella. Koirien rauhoituttua, jokainen kävi sivummalla esittämässä pienen näytön lähtötasosta, eli vähän kontaktijuttuja, paikallaoloa ja luoksetulon. Sitten taas vaan oltiin ja rauhoituttiin, ja sen jälkeen lähdettiin kotiin. Karma oli ihan ok. Toivoisin sen pystyvän rauhoittumaan vielä paremmin, mutta on ehkä toistaiseksi sille vähän turhan suuri haaste arki-illan treeneissä, kun se on ensin ollut työpäivän ajan sisällä kotona. Se ei pahemmin kitise, mutta touhuaa mielellään koko ajan jotakin pientä itsekseen, kuten kaivaa maata, syö maata, syö ruohoa ja nyppii kasveja muuten vaan irti maasta.

Muutoinhan se on ihan kohtuullisen paljon saanut olla kyllä mukana hengailemassa. Yritän välttää kyttäämästä sitä, silloin kun sen kanssa ei tehdä, niin en tarkkaan tiedä, miten paljon se tuollaista touhuilua harrastaa yleensäkin. Jonkin verran ainakin, kun maassa näkyy aina välillä kuopsutusjälkiä. Kentän laidalla se pystyy olemaan hiljaa ja rauhallisesti silloin, kun minä olen kouluttamassa ja/tai auttamassa muita koirakoita, ja käpertyykin usein kerälle nukkumaan. Jos treenaan Valan kanssa, niin ääntä tulee jonkun verran, mutta kyllä se siinäkin aina rauhoittuu, kun jossain vaiheessa tajuaa, että sieltä ei pääse mukaan. Eikä se siis lähimainkaan enää huuda siihen malliin kuin ollessaan pikkupentu... Me on myös aktiivisesti Valan kanssa treenattu korvien sulkemista kakaralta, ja koitetaan vaan keskittyä täysillä omaan hommaan ja tekemiseen. Alkuun Vala paineistui K:sta, mutta ei onneksi enää kovin paljoa, ja välillä ei ollenkaan.

Karma on loppukesän/alkusyksyn aikana tehnyt pari kertaa lähihakua damilla motivoituna. Se on mennyt ihan hyvin. Pitänee seuraavaksi koittaa sokkona. Haun etsi-käskyä se on vähän treenannut, toistaiseksi namietsinnän avulla. Ihan hyvä mielikuva sillä näyttäisi olevan nyt nenätyöskentelystä siihen liittyen. Lenkillä silloin tällöin on tehty pillipysäytyksiä ja tietty luoksaria. Yksittäisiä eteenlähetyksiä on tehty ruokakupille. Hirmuisesti olisi kaikkea, mitä pitäisi ja voisi treenata, mutta kun aika on vaan niin kovin rajallinen.

Alavireinen suoritus

Viime viikonloppuna kisattiin tokon Pohjois-Hämeen kennelpiirin piirinmestaruudesta. Ei oltu missään joukkueessa (onneksi, olisi hävettänyt vielä enemmän!). Meille oli napsahtanut kisanumero 13 (pistäisikö kaiken sen piikkiin - epäonnen lukuhan se on..), mikä tarkoitti sitä, että oltiin EVL:n vikoja. Kehä pyöri kuitenkin melko reippaaseen tahtiin, kun tuomari ei suuren koiramäärän takia kommentoinut kehässä mitään. Eka paikkikset ja sitten yksilöliikkeet kahdessa osassa.

Ennen ekaa yksilökehää tein Valan kanssa istumaan jäämisen (meni hyvin) ja kaukoja (vähän huomautin vaihdoista --> paransi). Ennen kehää koira tuntuikin hyvältä, mutta sitten lähti alamäki. Toiseen kehään mennessäkin Vala oli ihan ok oloinen, mutta vire ei vaan kantanut kehään asti. Normaalisti Vala kerää autossa odottelusta vähän kierroksia, mutta eipä tällä kertaa tapahtunut edes sitä...

Liikkeet suoritusjärjestyksessä:

Paikkaistuminen: 9½. Kerran liikautti tassuja, tuomari oli aika tiukkana tässä.

Paikkamakuu: 8. Kaksi käskyä maahanmenoon, muuten hyvä makuu ja hyvin ylös.

(tauko)

Zeta: 0. Järjestyksenä istu - seiso - maahan. Seisoi istuminen, seiso ok, mutta pieni ennakointi seuruuseen mukaantulossa, istui maahanmenon. Että joo. Ei se treeneissä ole tuota maahanmenon istumista harrastanut, mutta jännästi nyt vaan tuli sama virhe kuin edellisessäkin kokeessa. 

Ohjattu: 8. Oikea. Ok merkki, ihan hyvin kapulalle, hyvin vaihtelevavauhtinen palautus (ravi, laukka, kävely).

Kaukot: 0. S-m -vaihto ei onnistunut, vaan Vala meni jääräpäisesti istumaan. Tekniikka ok, mutta korvat hukassa.

Seuraaminen: 7. Saatiin pakettia kursittua kokoon, vaikka alla olikin jo kaksi tyhmää nollaa ja ohjaajan mieliala alkoi olla maassa. Ei seuraaminen vieläkään valmis ole, mutta kivasti on taas menty eteenpäin. Juoksuosuudessa Vala jätätti, joten annoin surutta muutamia lisäkäskyjä (mitä väliä, kun oli nuo nollat tosiaan alla jo), joista tuomari ainakin yhden kuuli, eli siitä on jo tullut pistevähennystä.

(tauko)

Metallihyppy: 9. Hidas palautus

Tunnari: 9½. Nuuhki ja varmisteli aika kauan, mutta toimi silti ihan tehokkaasti ja hosumatta. Oli aika varman oloinen ja palauttikin jopa kohtuullista vauhtia. Tämä oli hyvä!

Luoksetulo: 6. Kaksi tänne-käskyä ekaan lähtöön, todella h-i-d-a-s vauhti läpi suorituksen.

Ruutu: 5 Ok merkki. Lähti merkiltä oikeaa suuntaan, mutta kaarsi sitten jostain syystä keskelle kenttää (kauemmas minusta) ja pysähtyi hetken päästä ihmettelemään, että eihän täällä mitään ole. Uudella käskyllä ruutuun, hidas seiso, kaksi käskyä maahan. Tuli todella hitaasti mukaan seuruuseen, minä ehdin kävellä jo ihan aloitusmerkille asti ennen kuin koira sai minut kiinni. Ja pakko oli kerran vilkaista olan yli, että tuleekohan se ollenkaan sieltä.

Yhteensä 189 pistettä, ei tulosta. Eli ensimmäinen nolla ikinä Valan kanssa. 

Fiilis oli tosi huono. Treenit on menneet hyvin, mutta en vaan saa sitä osaamista näkymään kokeessa. Todella raivostuttavaa!

En osannut edes tehdä maanantain treeneihin (oltiin samalla kentällä kuin, missä koe oli) mitään suunnitelmaa, kun punainen lanka oli ihan hukassa ja mielessä oli vain hirveä ketutus. Otin kuitenkin tyhjän paperin nenän eteen ennen treenejä, ja otsikoin sen "Mikä meni pieleen?". Löytyihän niitä ajatuksia. Luokittelin virheet kahteen luokkaan: vire/mielentila ja tekniikka. Ensimmäiseen lokeroon meni tosi paljon asiaa, toiseen kolme juttua, joista niistäkin osittain on syyttäminen virettä. Kyllähän Vala osaa, osaa jopa ehkä liian hyvin, että homma on sille tylsää ja yhdentekevää.

Mietin hetken aikaa, että en kehtaa mennä ilmoittautumiini tuleviin kisoihin tämän jälkeen... mutta kyllä me mennään, treenaamaan. Jospa jostain löytyisi lisää potkua tekemiseen.

Motivointiseminaari

Olin viime sunnuntaina Karman kanssa Vappu Alatalon motivointikoulutuksessa. Ilmoittautuessa arvoin jonkin aikaa, että kumman koiran kanssa menisin. Päädyin Karmaan, koska tuntui, että sen kanssa on vähän suunta välillä hukassa. Periaatteessa tiedän, mitä haluan, mutta silti pieni epävarmuus ja päämäärättömyys on vaivannut. Lähdettin rakentamaan yhteistyötä ja motivaatiota tehdä töitä (nyt kun ei vielä olla mitään pilattu eikä luotu mitään suurempia ongelmia).

Päivä alkoi lähes parin tunnin luennolla, jossa käytiin läpi paljon mielenkiintoista asiaa. Koulutuksen osallistujatkin pääsivät ääneen ja saivat (joutuivat) miettiä omaa tilannettaan ja kertoa esimerkiksi arjen verollisista asioista. Koiria oli 11 ja kuunteluoppilaitakin aika paljon. Tosi kiva päivä, jonka jaksoi hyvin kuunnella ja seurata ihan loppuun asti. Koirat oli aika erilaisia, samaten "ongelmat", joihin haettiin apua. Kiva nähdä eri juttuja, ja vähän eri lajejakin, kun tokon lisäksi tehtiin vähän aksaa ja oli rallyharrastajakin.

Karman kanssa tein aluksi kontaktiharjoituksen, jossa koira oli hihnassa ja hihna sidottuna minun vyötäröni ympäri. Sitten lähdettiin liikkeelle, ja koira kun koira tarjosi kontaktia --> lelupalkka. Sitten tehtiin sivulletulon alkeita. Sitähän me onkin jo treenattu, mutta musta on jo jonkin aikaa tuntunut, että homma ei vaan etene. Nyt tehtiin pikkasen eritavoin, niin, että koira sai vähän enemmän tarjota itse. Eli seinän vieressä, ja Karmaa voi kutsua nimeltä. Välillä voi ottaa askeleen eteenpäin, ja jos koira seuraa mukana, niin palkka. Tässä ei ole tarkoitus ottaa mitään käskysanaa mukaan, vaan tehdään vaan. Tärkeintä on luoda fiilistä ja mielentilaa, että sivulla on kivaa.

Leikkimisestä ja lelupalkasta tuli vähän noottia, että a) irtipäästämisen käsky ei ihan toimi b) koiralta ei pitäisi ottaa lelua joka kerta pois, vaan leikki jatkuu irti-käskyn jälkeen. A-kohta on oletettavasti seurausta b:stä. Olen mä tätä ajatellut, ja olen paikannutkin aina silloin tällöin antamalla lelun takaisin. Pitäisi vaan tehdä paljon useammin niin. Vapun mielestä esim. yhdeksällä kerralla kymmenestä leikki jatkuu edelleen irti-käskyn jälkeen, jolloin irroitus on vain yksi osa leikkiä.

Tehtiin vielä paikallaolo-leikkiä, jossa koira saa tässäkin itse tarjota istumista ja paikallaoloa. Palkkaa tulee, jos pysyy, ja jos ei pysy, niin sitten kokeillaan uudestaan. Paikallaoloja (sekä istuen että maassa) on treenattu tähän asti pääasiassa ruokakupilla. Siinä Karma malttaa hyvin odottaa, mutta tämä on hauska leikki, jolla koiraa saa taas toisaalta vähän aktiivisemmaksi.

"Kotiläksyksi" saatiin vielä ensinnäkin oman ajan järjestäminen. Eli tehdään juttuja kaksin, ilman toista koiraa. Meillä on ihan normaali kahden koiran ongelma, kun pentu mielellään seurailee ja ihailee vanhempaa koiraa. Ohjaajan pitää tällöin tehdä enemmän töitä yhteistyön rakentamisen eteen (yhden koiran kanssa homma sujuu vähän niin kuin itsestään). Lisäksi Karma saa alkaa opetella enemmän targetteja (nyt se osaa vain nenäkosketuksen kämmeneen) sekä puunkiertoa ja luoksetuloa kannattaa vahvistaa yhä vaan lisää.

Karma oli kyllä aika kivan tuntuinen ja vastasi hyvin harjoituksiin. Paljon tulikin myös kehuja siitä, että on se oikein kivan oloinen ja ihan hyvällä alkutaipaleella oleva pentu. Minusta oli ihanaa käydä läpi noita käytännön juttuja ja saada ihan kädestä pitäen -opastusta. Just sitä oikeaan suuntaan potkimista, mitä kaipasinkin!

Muutoin päivän aikana oli paljon asiaa mm. vireestä, hermoista, moottorista, palkkioista (tästä läksynä on tehdä jokaisen oman koiransa osalta palkintoranking!) ja palkkauksesta, kouluttamisesta, manageerauksesta, vuorovaikutuksesta... aivot eivät ehkä vieläkään ole prosessoineet kaikkea. Luin äsken muistiinpanojani läpi, ja tosi paljon asiaa tuli kirjoitettua päivän aikana ylös. Huh. Olipa antoisa päivä :)

Nomea ja mejää

Vala on tässä käynyt vielä kolme kertaa jäljestämässäkin. Kahdella kerralla en ole ollut itse mukana, joten niistä ei sen tarkemmin nyt. Ihan hirveän hyvin ne eivät menneet, mutta ainakin toisella kerralla syy voitaneen oikeasti laittaa hirvittävän kaatosateen piikkiin. Viimeisin kerta oli viikko sitten, jolloin tehtiin n. 1,4 km jälki mökkimaastoon. Vala ei ollut kovinkaan tarkka jäljestäjä, vaan lähti helposti sivuteille tsekkailemaan ties mitä... näytti kovasti siltä, että se saattaisi ihan hyvin seurata sitä samaa jälkeäkin, vaikka oikeasti ei jäljellä ollutkaan. Hirven jälkiä oli vähän, mutta tällä kertaa ei edes kovinkaan tuoreen näköisiä. Plaah. Seuraavaksi ehkä joku lyhyt pätkä, jos sillä saisi motivaatiota nostettua. 

Nomea Vala on treenannut tosi vähän, mutta pallo tästä hommasta on Johanneksella :P Karu totuus paljastui, kun oltiin Ylöjärven mökillä treenaamassa: Vala ei kuuntelu pysäytyspilliä tippaakaan. Tai ehkä vähän. Sen verran, että se saattaa hidastaa vauhtia ja/tai lähteä itsenäisesti metsästämään (koska se on selvästi ihan satavarma, että se itse tietää paremmin, missä dami/riista on). Ärsyttävää. Vaikka toisaalta Valan ollessa kyseessä on toisaalta ihan hauska, että siitä näköjään joskus löytyy kuitenkin röyheyttä ja itsevarmuuttakin. Näissä treeneissä se on myös lähtenyt ihan kivasti eteen linjalle (pääasiassa on toki treenattu tiellä, eli helppo mennä suoraan, mutta ei ole ainakaan empinyt etenemistä).

Kertaalleen käytiin Riikan ja Pipan & Myn luona Vesilahdella treenaamassa. Vala ja Pippa treenasivat ensin järvellä ja sitten vielä pihassa tehtiin vähän kummallekin pennulle treeniä. 

Vala teki sille tosi vaikea vesimarkkeerauksen. Minä olin ihan varma, että se ei sitä pysty selvittämään, mutta Johannes halusi ehdottomasti kokeilla... ajattelin, että ei ole mun asia, joten olin sitten vaan kameran kanssa lintutornissa katsomassa ja ihmettelemässä. Valahan meni ja teki ja haki sorsan talteen (hitaasti, mutta yllättävän varmasti). Check it out:

 

Yllätti minut aika lailla :)

Karmalle näytettiin pulua ja pupua. Se ottaa riistaa edelleen varsin mielellään, ja teki nyt myös ekaa kertaa perusnoutoa riistalla. Ja oli vielä vapaana hihnastakin koko ajan, eikä yrittänytkään lähteä mihinkään omimaan riistaa tms. Tähän astihan me on oikeastaan vaan tehty kantamistreeniä hihnassa. Damin naksuttelut tuottavat myös tulosta, ja K tarjoaa nyt paljon enemmän oikeata otetta damista. Samalla on vähän vaihtelun vuoksi naksuteltu myös ohjatun kapulaa ja metalliakin. Puukapulassa ei ongelmia (tosin varovainen saa olla tämän kanssa, koska selvästi suu alkaa käymään melko helposti, jos kierrokset nousevat), metalli on vähän ällö.

Enemmän treenikuvia löytyy täältä.

Muutoksia

Kotisivut ovat olleet jo niin pitkään olemattomilla päivityksillä, että lienee aika sanoa niille kokonaan heippa. Tein tänne blogiin nyt koirille omat sivut, ja vähän muutakin sisältöä siirtyy tänne vähitellen :)

Näyttökoe ja tulokset

Viime viikon keskiviikkona meillä oli Valan kanssa ohjelmassa näyttökoe TamSKin ensi kauden tokon valmennusryhmiin.

Näyttökokeessa oli pakollisina liikkeinä paikkamakuu, seuraaminen ja tasamaan nouto puukapulalla. Tämän lisäksi jokainen teki yhden vapaavalintaisen liikkeen. Otin riskin ja päätin tehdä tunnarin (hyppynouto olisi ollut "helppo nakki", mutta tuntui sitten vähän tylsältä varmistelulta). Oli taas aika jännä paikka, jotenkin tällaista näyttökoetta vaan jännitti ihan eri tavalla kuin tavallista koetta. Lisäksi yhden tuomarin sijaan nyt suoritusta oli arvioimassa kolme silmäparia.

Kokeesta sai lyhyen sanallisen arvion, tässä meidän:

+ Hyvä paikkamakuu. Koira tekee hyvää yhteistyötä ohjaajan kanssa ja tekeminen on teknisesti korrektia.
- Seuraamisessa kontakti putoilee ja hieman paikoin jätättää. Noudoissa palautukset hitaat. Saisi olla korkeavireisempi läpi suorituksen.

Kuulostaa ihan meidän suoritukseltamme. Vala oli hyvin kuulolla paikkamakuussa, ja kerrankin meni hyvin alas ja nousi ylös alussa/lopussa. Vähän vinoon se kyllä taisi nytkin mennä. Kokonaisfiilis kehässä oli ihan kiva ja me olimme siellä Valan kanssa yhdessä tekemässä hommia.

Seuraaminen on vielä kesken. Alku lähti hyvin, mutta heti aluksi oli pitkähkö suora osuus, jonka lopussa Vala jo ehti tipauttaa kerran kontaktin. Selvästi näki, että ei olla näin pitkiä ehditty vielä treenata. Tämä oli kuitenkin hyvä koetilanteen tsekkaus, pääsi kokeilemaan kunnolla, missä mennään. Treenikavereilta tuli hyvää palautetta, että eteenpäin tässä on menty. Noutoissa ei mitään yllättävää. Hidas mikä hidas. Treenattu on, mutta ei tarpeeksi. Enkä mä tiedä, saako sitä koskaan hirveän nopeaksi... Tunnarissa oli epävarmuutta. Kapulat olivat rivissä ja pakko oli pari kertaa haistella kaikki läpi, ennen kuin uskalsi ottaa oman.

Koetilanne tuntuu nykyisin aina vähän laskevan Valan virettä, mikä myös sitten osin näkyy juuri tuona seuruun jätättämisenä ja palautusten hitailuna. Ihan tyytyväinen olin meidän suoritukseemme, tehtiin sellainen setti, mikä on meidän tasoa nyt. Treeneissä menee yleensä paremmin, mutta koetilanne ja koetilanne.

Treenit jatkuvat ensi kaudella periaatteessa samassa ryhmässä kuin nytkin, eli 2. valkkuryhmässä (ryhmän nimi on nyt vähän eri). Muutama hyvä treenikaveri pääsi ykkösryhmään, mikä vähän harmittaa minua, sillä nyt joudun luopumaan heidän hyvästä viikottaisesta treeniseurasta ja -neuvoista. Toisaalta on hyvä, että pakka vähän sekoittuu. Tulee uusia treenikavereita, joiden myötä tulee toivottavasti uusia ajatuksia treeneihin. Siispä innolla tulevaa kohti, treenikausi vaihtuu syys-lokakuun vaihteessa.

TOKO-kuulumisia

Pikainen päivitys, missä mennään tokon suhteen. Aika aktiivisesti on treenailtu, ja kisailmoittautumisiakin on pistetty menemään. Muutamia koulutuksiakin on tiedossa, Karman kanssa olisi tarkoitus osallistua Vappu Alatalon motivaatiokoulutukseen elokuussa, ja Valan kanssa tiedossa on Jessica Svanljugin tokopäivä syyskuussa.

Tein tuossa heti lomareissun jälkeen paperille lyhyen listan Valan treenitavoitteista. Se oli kutakuinkin tällainen:

• Paikkamakuu: alku/loppu, ongelmana tahmeus/hitaus
• Istuminen: Ylläpito
• Seuraaminen: Kontakti, aktiivisuus; kriteeristä pidettävä kiinni!!
• Zeta: asennoissa pysyminen ja asentojen kuuntelu
• Luoksetulo: Stoppi napakammaksi? Ainakin sivulletulon harjoittelua
• Ruutu: Paikan vahvistaminen ja lopun seuruu kuntoon
• Ohjattu: Ylläpito
• Metalli: Ylläpito
• Tunnari: Ylläpito
• Kaukot: Ylläpito + asenteen vahvistaminen

Seuruuta on treenattu paljon. Jännittää, miten se toimii sitten koetilanteessa.. vaatinee vielä paljon työtä, mutta kauhean kivasti on kuitenkin edistytty. Olin jo itse aika huolissani tästä, mutta onneksi on huippuja treenikavereita, jotka heti osasivat osoittaa ongelmakohdat. Avainsana on kriteeri.

Ruudun paikkaa on hinkattu jonkun verran. Viimeisimmissä treeneissä löytyi jo hyvin. Mutta katotaan nyt. Zetaa on tehty liian vähän, samoin luoksaria (sitä en ole uskaltanut, kun V:n tassuissa on ollut niitä haavoja). Paikallaolot ovat sujuneet treeneissä aika kivasti. Piialla oli käytössä kauhean kiva kuunteluharjoitus, saatan apinoida sen meidän treenisettiin jossain vaiheessa. Metallihyppy ok. Tunnarissa on vähän leikitty tulella ja tehty vauhtipalkalla. Kaukoja pitäisi tehdä enemmän, ja muistaa olla sortumatta hinkkaukseen ja koiran paineistamiseen. Ohjattu oli hajonnut tauon aikana, joten sitä koitettu kasata taas uudestaan kokoon.

Karma on treenaillut pääasiassa kotona. Aika paljon se on saanut olla mukana treeneissä passissa, ja muutaman kerran on myös päässyt vähän tekemäänkin (haluan myös tehdä sen kanssa harjoituksia häiriöisemmissä paikoissa, että tulisi sitä kontaktia ja yhteistyötä treenattua). Koitan kuitenkin muistaa pitää pääpainon odottelussa ja rauhoittumisessa. Tällä hetkellä näyttää ja tuntuu aika kivalta :)

Karman treenejä (muutakin kuin tokoa, Karppan kohdalla ei vielä erotella lajeja toisistaan, kun tehdään vaan perusjuttuja):

• perusasento (etenee aika hitaasti....)
• istu
• maahan
• ohitukset lenkillä (Näissäpä näyttäisi nyt riittävän työtä)
• kontakti
• vapaa -käskyn kuunteleminen
• tänne (suullinen / pilli)
• nenäkosketus
• damin ottaminen oikealla otteella
• paikka (istuen ja maassa)
• nomeseuruu
• pillipysäytys (pitäisi tehdä enemmän...)
• eteen 
• lähihaku (viime aikoina tehty tosi vähän)
• riistan kantaminen
• uiminen (tykkää vedestä todella paljon, mutta pääsääntöisesti ei ui) 

Listasta puuttuu ainakin seisominen, jota pitäisi alkaa harjoitella nyt jo kiireen vilkkaa... 

Karman pentutreffeillä

Viime viikonloppuna meillä oli Karman ja sisarusten pentutreffit kasvattajien luona Valkeakoskella. Oli tosi kiva, kun kaikki kuusi pentua olivat paikalla. Meitä kouluttamassa oli pentujen Rasmus-iskän omistaja Päivikki.

Käytiin läpi kaikenlaisia perusjuttuja (no mitä muutakaan pentujen kanssa tekisi?). Karma oli ollut tätä ennen viikon hoidossa vanhempieni luona meidän lomareissun ajan, ja olimme hakeneet sen kotiin perjantai-iltana. Vähän oli näkyvissä väsymystä pikkukoirassa ja toisaalta myös viikon harjoittelemattomuuskin näkyi. Ihan kivasti Karma kuitenkin oli, pelkäsin ennakkoon aika paljon pahempaa...

Saattoi Karma tosin olla vähän väsynyt edellisestä illastakin, kun jouduin antamaan sille yhden kyytabletin. Karma tuli alkuillasta parvekkeelta vähän hassun näköisesti maiskutellen, ja heti kävi mielessä, että nappasikohan se suuhunsa nyt jonkun ampparin (sillä on aiemminkin ollut vähän haluja napsia ötököitä). Siinä ei kuitenkaan näkynyt mitään ja koira oli normaali, ja asiakin jo vähän unohtui minulta. Myöhemmin, puolen yön aikaan, lähdin hakemaan Johannesta kotiin ja nappasin koirat mukaan, että käyttäisin ne samalla vielä pissalla. Autoon laittaessani Karma oli edelleen ihan normaali, mutta sitten 45 min päästä, kun tulimme takaisin kotiin, takapaksissa odottikin pikkukoira, jonka toinen poski oli turvonnut palloksi. Muutoin koira oli edelleen ihan normaali, ja turvotuskin hävisi sitten sillä kyytabletilla. Vähän ihmetytti vaan, kun oireet tulivat noin viiveellä..

Läksyksi saatiin Karman kanssa erityisesti nomeseuruun harjoittelu, jota me ei aiemmin olla yhtään tehty. Valan kanssa mulla on tosiaan ollut vähän erilainen lähestymistapa tähän asiaan, joten tähän asti Karmankin kanssa on treenattu vain kontaktikävelyä. Mutta pitäneepä ottaa nyt työn alle. Lisäksi perusnouto / damin ottaminen ja kantaminen tarvitsee vielä lisää vahvistamista (sen tiesin jo ennenkin tätä koulutusta). Päivikin ehdotuksesta olen nyt tällä viikolla naksutellut Karmalle damin ottamista. Kriteerinä on oikeaan kohtaan tarttuminen, eli ei saa ottaa päästä tai heittonarusta kiinni.

Karma otti puolivälissä koulutusta nokoset minun jalkojeni välissä selällään maaten. Olin kovin iloinen, että pikkukoira pystyi siihen rauhoittumaan, vaikka olikin muita koiria lähellä. On niistä rauhoittumisharjoituksista ollut hyötyä!

Jokaiselle pennulle esiteltiin myös yksitellen erilaisia riistoja. Karma oli kovin innoissaan kaikista (varis, lokki, pupu), vähän meinasi vaan joitakin tapporavistuksia välillä tulla. Oli kiva tsekata tähän väliin, miten K toimii vieraalla riistalla (kun Valan kanssa oli vähän ja vähän enemmäkin niitä ongelmia joskus), mutta hyvinhän tuo nyt ainakin suhtautui. Tästä on taas hyvä jatkaa.

Loppuun kuunneltiin vielä muutamia haulikon laukauksia niin, että siirryimme aina lähemmäs ampujaa. Viimeisellä laukauksella oltiinkin jo sitten ihan näkö- ja puhe-etäisyyden päässä. Tämäkin sujui tosi hyvin, Karma ei turhia hötkyillyt.

Mutta juu, niiden peruspalikoiden treenaus jatkuu.

Kesälomalla

Minulla oli tänä kesänä viikon loma, joten pääsimme lähtemään yhdessä matkalle. Kohteeksi valikoitui Suomen Lappi ja Pohjois-Norja. Oli myös melko itsestäänselvää, että ainakin toinen koira lähtisi mukaan, varsinkin kun Suomesta Norjaan ja takaisin saa kuljettaa koiran melko vapaasti ja siten helposti (pitää olla vain passi, johon merkitty rabies + muut rokotukset). Molemmille koirille otettiinkin sitten passit keväällä, kun ne kävivät rokotuksilla. Muutoin tähän mennessä Valalla on ollut käytössä ihan vaan tavallinen rokotuskortti. Eikä sillä, että nytkään reissulla kukaan olisi yhtään mitään tietoja rajan ylittävästä koirasta saati sitten ihmisistä kysellyt... 

Reissun ohjelmaan oli tarkoitus sisällyttää sen verran kävelyä, että Karma-pentu sai jäädä mielummin hoitoon vanhempieni luokse. Ihan hyvä kokemus sillekin kyllä joutua hoitopaikkaan yksin. Ihan hyvin oli kuulemma mennyt, mitä nyt takapihaa pikkukoira oli vähän tahtonut muokkailla mm. hautaamalla luuta... yöt K oli nukkunut nätisti yksin alakerrassa, samoin työpäivät se oli ollut ihan hyvin yksinään.

Me lähdimme matkaan lauantaiaamuna, ja päivä kuluikin sitten lähinnä vain autossa istuessa. Hellettä oli sen verran, että lounaskin oli vain pikaisesti mukaan haetut hampurilaisateriat, jotka syötiin parkkiksen reunalla, kun koiraa ei yhtään uskaltanut jättää yksin autoon. Yöksi majoituimme Johanneksen sukulaisille Ylitornioon. Aamulla sitten taas eteenpäin, ja päivällä saavuimmekin Kilpisjärvelle. Matkalla sateli vettä, ja Kilpisjärvellä syömässä käydessämme sekä muutaman geokätkön hakiessamme mietimme kovasti, että ovatkohan nuo lähellä roikkuvat tummat pilvet tulossa päälle, ja onko tuo jonkin matkan päästä kuuluva ukkonen tulossa sekin. Tarkoituksena oli kiivetä Saanalle (tottakai), mutta ukonilmalla se ei tuntunut kovin houkuttelevalta (Parin päivän päästä tästä saikin sitten lukea uutisotsikoista, että joku oli saanut salamaniskun Saanalla! Veti vähän hiljaiseksi...). Säätiedotus lupasi kuitenkin hyvää, joten päätimme lähteä. Ei tullut ukkosta, eikä sadetta, vaan oikein kuumasti porottava aurinko, joka teki noususta aika rankan. Menomatka oli vielä vähän pidempi, kun kävimme ihmettelemässä sodanaikaisen pommikoneen jäännöksiä. Onneksi oli muutamia lampia matkan varrella, että Vala pääsi vilvoittelemaan.

Saanan huipulla

Yötä olimme Kilpisjärvellä hotellissa. Meille varattu lemmikkihuone sijaitsi selvästi muista huoneista erillään, mutta varsin kivasti hotellin takaoven vieressä. Maanantaiaamuna sitten lähdimme heti Norjan puolelle ja ajelimme koko päivän rannikkoa pitkin vuonoja kierrellen Honningsvågiin. Matka oli hidas, ja sitä hidastivat entisestään lukuisat tietyöt. Maisema oli kuitenkin huikea, joten mikäs siinä! :) Honningsvågissa meidän majapaikkanamme (kaksi yötä) oli eräs hostelli, joka oli oikein kiva ja melko täynnä kaikenmaalaisia turisteja.  Illalla kävimme vielä kävelemässä Skarsvågin kalastajakylän liepeillä, mistä löytyy upea Kirkeportenin kalliomuodostelma.

Kirkeportenin lähistöllä

Kirkeporten

 

Vala kohtasi elämänsä ensimmäisen poron

Tiistaiaamu oli pilvinen/sumuinen. Tiistaille oli kuitenkin suunniteltu meidän reissumme pääkohde, joten ei muuta kuin menoksi. Ajelimme Honningsvågista kohti Nordkappia ja näkyvyys putosi ihan vain muutamaan metriin. Pääsimme parkkipaikalle, josta lähti polku kohti Euroopan pohjoisimpana pidettyä kohtaa, Knivskjelloddenia. Fiilis oli vähän epäuskoinen, oli kylmä, pimeää, tuulista, eikä meillä ollut hajuakaan, mihin suuntaan polku lähtisi. Onneksi oli geokätköilyssä käyttämämme gps-laite mukana, ja siinä olevasta kartasta pystyi tsekkaamaan polun sijainnin. Olisi ollut ehkä vähän noloa eksyä heti alkumetreillä...

Lähdössä liikkeelle

Kävellessämme sumu hälveni jonkun verran (säätiedotus oli luvannut aurinkoa, mutta missään vaiheessa päivää se ei päässyt sumu-/pilviverhon takaa paistamaan), mutta täysin se ei hävinnyt.

Matkaa parkkipaikalta Knivskjelloddeniin oli n. 9 km, ja sitten toki sama reitti takaisin. Olimme ennakkoon lukeneet hieman juttuja maaston vaativuudesta (kivikkoa jne.), joten henkisesti oli tullut valmistauduttua pahempaan, kuin mitä mielestäni reitti todellisuudessa oli. Meillä oli toki molemmilla hyvät ja tukevat kengät (keväällä ostamani Hanwagit lunastivat paikkansa) ja muutenkin ulkoiluvarusteet. Matkalla nimittäin tuli vastaan niitäkin, jotka olivat liikkeellä esim. tavallisilla lenkkareilla tai jalassaan farkut...ja heistä kyllä näki, että välillä oli hankalaa. Menomatka oli pääasiassa alamäkeä, kun merenrantaa kohti mentiin. Takaisin oli sitten vähän rankempi, kun oli enemmän sitä nousua. Reittiin kuului kuitenkin vain yksi oikeasti jyrkkä nousu/lasku, jossa piti mennä varsin jyrkkä heinikkoinen rinne alas/ylös (gps:n mukaan n. 100 m korkeusero). Viimeinen kilometri ennen määränpäätä oli omalla tavallaan haastava, kun siinä piti kävellä merta kohti viettävää rantakalliota. Huomasi kyllä, että vino alusta otti hyvistäkin kengistä huolimatta vähän jalkoihin. Meillä oli tarvikkeet mukana yhdessä rinkassa, jonka Johannes kantoi koko matkan. Minulla oli kannettava vain kamera, joten pääsin vähän helpommalla. Tosin talutin myös Valaa, mikä toi oman haasteensa, kun piti maastossa muistaa katsoa omien jalkojensa lisäksi myös koiran liikkeitä. Poroja oli paljon, ja ne kiinnostivat kovin koiraa, mikä myös toi vähän lisähaastetta.

Valakin pärjäsi reissulla hyvin, vaikka sillä olikin tassussa haava (pieneksi pelästykseksi totesin torstai-iltana ennen reissuun lähtöä, että V:llä on toisessa takatassussa yksi räpylä halki...). Tassu ei ole millään tapaa oireillut, eikä ole kipeä, joten uskalsimme lähteä. Ensiapuvarusteet tassusuojineen kulkivat toki koko ajan mukana.

Perillä Euroopan pohjoisimmassa paikassa!

Knivskjelloddenissa on vieraskirja, johon jokainen saa kuitata oman vierailunsa paikalla. Kirjan mukaan olimme kyseisen tiistaipäivän ensimmäiset kävijät perillä, klo 11:30. Olimme lähteneet liikkeelle n. klo 9:15, ja samoihin aikoihin lähti myös isompi ryhmä kävelijöitä.

Vala Jäämeren rantakallioilla

Perillä pidimme taukoa sen verran, että keittelimme trangialla vettä ja valmistimme retkiruuat. Ei ollut mikään makuhermoja hivelevä nautinto, mutta saipahan lämmintä ruokaa. Tämän jälkeen suuntasimme sitten paluumatkalle. Paluu oli tosiaan nousun vuoksi haastavampi, mutta aika hyvin sekin meni, kun tasaisen rauhallisella vauhdilla kuljettiin. Paluu parkkipaikalle oli hauska, kun alkoi jo väsy vähän iskeä, ja mietimme vain, että eikö meidän jo oikeasti pitäisi ihan kohta olla autojen luona... sitten sumu hälveni pieneksi hetkeksi ja paljasti, että kyllä vain ne autot ovat jo siinä sadan metrin päässä... ja sitten verho laskeutui taas, ja piti kävellä melko lähelle, ennen kuin parkkis tuli uudelleen näkyviin.

Knivkjelloddenin parkkipaikka ei ole kaukana turistirysä-Nordkappista, joten ajelimme sitten vielä käymää siellä. Maksoimme suolaisen sisäänpääsymaksun (miltei 40 euroa), ajelimme parkkikselle. Näkyvyys oli ihan nollassa. Tuuli oli hirveä, kuten huomasimme, kun hyppäsimme ulos autosta. Lipunmyyjätytön antaman turistiesitteen kartan avulla suunnistimme kohti rakennusta. Kävimme vähän lämmittelemässä sisällä ja sitten maapallo-patsaan luo ulos ottamaan ne pakolliset valokuvat :D Mitään ei nähnyt, ja minä lähinnä pelkäsin lentäväni tuulen mukana ja kameran imevän itseensä liikaa kosteutta. Olipahan kokemus!

Keskiviikkona ajelimme Honningsvågista Karigasniemen kautta yöksi Saariselälle. Voi että, kun Suomen puolella maisema tuntui niin lässähtäneeltä Norjan jälkeen. Automatkakin oli jo aika tylsä.

Kaunispäällä

Torstaina ajeltiin Pyhä-Luoston kautta (kipusimme Orresokka-vaaralle eräällä tauolla) Kuusamoon viimeiseksi yöksi. Viimeinen ilta vietettiin kylpylässä ja ravintolassa hyvin syöden. Perjantaina oli sitten enää kotimatka, ja sepä vasta tuntuikin pitkältä.

Kaikkiaan oli upea reissu, ja kaikki meni tosi hyvin. Minua vähän jännitti etukäteen, että mitenkähän kaikki sujuu koiran kanssa jne. Meille ei ollut myöskään tullut Norjan majoituksesta suoraan vahvistusta (varaus hotels.comin kautta), joten vähän mietiskelin, onko tieto koiran mukana olosta mennyt perille. Oli se, vastaanotossa heti oli kaikki tiedot sielläkin. Vala oli kiva reissukaveri. Vähänhän sillä on haukkumistaipumusta (mikä ilmenee ihan kotonakin), mutta sekin pysyi ihan hyvin aisoissa. Se on myös hyvin tottunut olemaa autossa, ja viihtyi nytkin siellä hyvin (sillä oli melkein koko takapaksi käytössää, eli tilaa oli kunnolla).

Kilometrejä tuli aika paljon, bensaan meni paljon rahaa (omg, Norjan bensanhinnat!), mutta ei tullut kuitenkaan mitään yllätyksiä ja meidän alustava matkabudjettikin piti ihan hyvin. Loma oli senkin puolesta ilmeisen hyvä, että maanantaiaamuna minä olin töissä melko pihalla kaikesta ja piti ihan pinnistellä, että pääsi rutiineihin kiinni :)

EVL3

Eilisestä yökokeesta napsahti ei niin kauhean mairitteleva EVL3-tulos. Pisteitäkin saatiin kasaan 192,5 - ja kolmostuloksen alarajahan on 192. Mieli on silti hyvä :)

Paikkana oli LeVekin kenttä Lempäälässä. Siellä ollaan kerran aiemmin käyty kisaamassa vuosi sitten (se koe päättyi pettymyksen kyyneliin). Lisäksi tämän kevään edellinen ulkokoe Nokialla meni ihan penkin alle, joten huomasin itselläni olevan nyt aikamoiset paineet tästä tilanteesta. Sain kuitenkin avattua syntynyttä solmua ja pystyin itse olemaan suhteellisen rauhallinen ja saamaan koetilanteeseen samanlaista fiilistä kuin treeneissäkin. Ulkokentällä on enemmän häiriöitä kuin (tutussa) hallissa. Tajusin, että minun pitää oikeasti uskaltaa luottaa Valaan. Minun pitää antaa sen olla vapaasti ennen kehään menoa: se saa haistella ja kitistä yms., jos se haluaa. Kieltämällä vaan painostan sitä ja saan sen ahdistumaan tilanteesta. Kun V saa purkaa itseään, se pystyy myös toimimaan kehässä paljon paremmin ja yhteys meidän välillä on enemmän auki. Jotenkin minulla vaan on ollut tästä hirveä pelko, että en muka saisi kehässä koiraan ollenkaan kontaktia, jos annan sen häröillä ennen kehään menoa... mutta eihän se niin mene.

Paikalla oli 5 koiraa, meidän suoritusvuoro oli toisena. 

Liikkeet suoritusjärjestyksessä:

Paikalla istuminen: 10. Pysyi hyvin paikoillaan. Mun silmään näytti palatessa inasen levottomalta, mutta piti kuitenkin etutassut nätisti maassa.

Paikalla makaaminen: 9. Kaksoiskäsky sivullenousuun. Makuu ilmeisesti hyvin, hievahtamatta. 

(lyhyt tauko)

Ruutu: 0. Hyvä merkki, ruudussa meni ihan oikeaan takanurkkaan. Hetken mietin, että onkohan se sisällä, jos käsken tästä maahan...päätin, että antaa mennä. En tiedä, johtuiko tästä lyhyesti pääni sisällä käymästä väittelystä vai mistä, mutta Vala meni vasta toisella käskyllä maahan. Kyllä se näytti olevan nauhojen sisällä :) Harmillisesti Vala kuitenkin lopussa reagoi liikkuriin käskyyn ja ennakoi seuraamiseen tulemisen. Huono seuruu.

Seuraaminen: 6,5. Tässähän näitä ongelmia on ollut...ja kun näin ykköskoirakon tekemässä kaaviota, totesin samantien itselleni, että nyt on ihan turha toivoakaan ihmeskarppausta. Kaavio oli meinaan pitkä kuin nälkävuosi. Saatiin sentään vähän pisteitä...

Tunnari: 9. Kapulat rivissä. Vala tönäisi vähän yhtä kapulaa, löysi nopeasti oman ja tarttui siihen heti ja palautti. JES! Menoa hitaammasta palautusvauhdista pistevähennys.

Metallihyppy: 8. Hetken empiminen kapulaan tarttumisessa, menoa hitaampi palautus. 

(Tauko. Vein Valan hetkeksi autoon odottelemaan.)

Kaukot: 0. Vala meni lonkalla heti maahanmenossa, samoin veti lonkka-asentoon jossain vaihtojen välissäkin. Yhtäkään vaihtoa se ei pystynyt tekemään ekalla käskyllä. Joskin melko hyvin se taisi tehdä ne vaihdot, jotka nyt sattui tekemään... Ihan katastrofi, mutta oikeastaan minua lähinnä huvitti kehässä, että tällainen tällä kertaa. Ei ahdistuttu tästä :)

Luoksetulo: 8. Aika normaalisuoritus. Vähän hidas reagointi ekaan tänne-käskyyn. Stoppi olisi saanut olla napakampi, maahan vähän parempi. Pomppu ja pieni törmäys sivulletulossa.

Ohjattu: 9 (vasen). Hyvä merkki, hyvin kapulalle, hitaahko palautus.

Zeta: 5 (seiso-istu-maahan). Seisominen hyvin, istuminen hyvin (VAU!), mutta varmuuden vuoksi Vala sitten istui maahanmenonkin ja minäkin sekoilin jotakin kävelyssä. 

Koska muillakaan ei mennyt pisteiden valossa ihan kauhean hyvin (paitsi Maijulla ja Ihmeellä :) ), niin loppupeleissä meidän sijoitus oli tälläkin suorituksella 2, ja pääsimme palkinnoille (treenileluksi uusi vinkuva pehmolelu ja minulle suklataa - ei huono!).

Vala oli vähän kengurutuulella kehässä, ja hyppi aika surutta minua vasten liikkeiden väleissä sitä kehuessani, mutta en todellakaan valita nyt, olen vain iloinen. Vala vastasti sosiaaliseen palkkaan hyvin, eikä sillä ollut näissä tilanteissa aikomustakaan singota ulos kehästä. Erikseen toki sitten kehästä poistuminen, koska siinä V meinaa lähteä keulimaan, eikä millään malttaisi pysyä lähellä, niin että käveltäisiin yhdessä pois kehästä.

Maiju videoi meidät (iso kiitos vielä!), joten kun saan sen nähtäväkseni, voin vielä itse vähän tarkemmin analysoida suoritusta.

Karma 5 kk

n. 39 cm ja 9 kg

Kaikkea muuta

Kevään/alkukesän aikana on tullut aika harvakseltaan päiviteltyä blogia. Jotenkin ei vaan ole oikein ollut aikaa istua koneen ääressä, kun on ollut töitä, kotihommia ja tietysti treenejä koirien kanssa.

Kesäkuun alkupuolella vietimme yhden viikonlopun Himoksella Tollerileirillä. Ennen leiriä oli erinäistä säätämistä ja sähläystä, niin että teki melkein mieli jättää koko juttu väliin.. En sitten kuitenkaan kehdannut perua. Minä koulutin leirillä tokoryhmää ja Johannes ja Vala olivat treenaamassa nome/wt-ryhmässä. Tokoilijat olivat tosi kivoja, ja koirakoiden eritasoisuudesta huolimatta koulutukset sujuivat ihan hyvin. Valan nometreenitkin menivät kuulemma kokonaisuudessaan ihan hyvin. Jotkut asiat menivät (odotetun) heikonpuoleisesti (vesityö vieraassa rannassa, haastavassa maastossa, vieraiden ihmisten keskellä), mutta onnistumisia tuli hyvin sitten muissa tehtävissä. Karma oli toki myös leirillä mukana. Lauantaina se pääsi aamulla mun mukaan tokokentän laidalle oleilemaan. Iltapäivästä ja sunnuntaina se oli sen verran väsyneen oloinen, että päätin jättää sen mielummin mökkiin nukkumaan koulutusten ajaksi. Olin kyllä kovin tyytyväinen pikkukoiraan viikonlopun aikana.

Ilmoittauduin Karman kanssa Pirkan Nuuskujen viiden kerran pentutokokurssille. Missattiin eka koulutuskerta kapikaranteenin ja mun työreissun takia, mutta kolmena kerta on päästy paikalle, ja viimeinen koulutus olisi huomenna. Voi elämä, kun mulla on välillä vaikeaa pennun kanssa! Ensinnäkin oli jo jonkinmoinen shokki mennä pitkästä aikaa kentällä koiran kanssa, joka ei osaa periaatteessa yhtään mitään. Toisekseen (ja isoimmaksi osaksi) harmaita hiuksia on tuottanut se, miten erilainen pentu Karma on Valaan verrattuna. Neiti K on tässä vaiheessa jonkin verran itsenäisempi ja tarjoaa selvästi vähemmän kontaktia minuun ja on melkoisen kiinnostunut muista kentällä. Tämän koiran kanssa on haastetta jo ihaan tavallisissa ohitusharjoituksissa...

Muuten K on treenaillut vähän vaakun ja damin kantoa, mökillä ollessa lähihakua sekä kävi juhannuksena tutustumassa taas vähäsen mejäilyyn. Karman jälki oli ehkä 7 m pitkä, ja n. 7-8 h vanha. Alkumakauksen se nuuski huolella ja kiinnostuneesti. Siitä sitten yhdessä ohjaajan kanssa edeten vähän matkaa, ja sitten iski vähän jarrut päälle, kun K sai vainun sorkasta. Tovi siinä piti taas miettiä, että voikohan sitä lähestyä. Lopulta maalissa sorkka oli kuitenkin aika kiva juttu (sen olisi voinut vaikka syödä). 

Vedestä Karma tykkää, ja Vala on reippaasti opettanut sen, että lenkillä kannattaa käydä rypemässä mahdollisimman monessa vesi-/mutalammikossa. Varsinaisesti uimassa K ei kuitenkaan ole vielä käynyt. Yritin sitä juhannuksena houkutella tulemaan veteen minun kanssani, mutta pennun rohkeus loppui siinä vaiheessa, kun tassut irtosivat vähänkään pohjasta. Kiinnostusta olisi kuitenkin ollut, joten eiköhän se siitä. 

Sisäsiistikin se alkaa vihdoin olla. Jotenkin Karmalla kesti paljon Valaa kauemmin tajuta homman idea... mutta nyt on jo hetken aikaa mennyt aika hyvin, ja K pystyy useimmiten pidättelemään öiden ja työpäivienkin ajan hyvin.

Vala on treenannut tokoa melko vähän. Tulevat juoksut ovat saaneet sen tavallista herkemmälle päälle, joten pitänee itse suunnitella treenejäkin nyt vähän eri mielellä kuin tavallisesti. Yhdet kisat olisi nyt vielä tiedossa, mutta sen jälkeen V voisi minun puolestani hyvin pitää juoksunsa, jotta päästäisiin sitten taas loppukesästä/alkusyksystä kokeisiin. 

Valakin päästi juhannuksena nuuskuttelemaan jälkeä. V:n jälki oli ehkä 500-550 metriä, melko haastavaa maastoa. Tässähän tuli jo ihan ylitettyä itsensä - jo toinen jälki saman kauden aikana! Nyt Vala teki hyvin töitä; jäljesti innokkaasti ja vauhdilla. Se teki tosin muutamia hyvin määrätietoisia tarkastuspistoja pois jäljeltä, oletettavasti hirvien jälkien perään. Melko tuoreita hirvenjälkiä ja papanoita nimittäin riitti maastossa... Meille tuli jäljentekovaiheessa vähän ongelmia yhdessä kohtaa reittivalinnan suhteen, ja V kävi kyllä nämä meidänkin jäljet ko. paikassa tarkastamassa. Että tiedä sitten, mitä se oikeasti eniten metsässä seuraa, verta vai ihmisten jälkiä. Hauskaa kuitenkin oli!

Toko on kivaa!

Tuon edellisen epäonnistuneen kokeen jälkeen käytiin Valan kanssa pari kertaa treenaamassa vähän isommin ja muutamia juttuja tehtiin vähän kotosalla. Kriteerinä on ollut asenne ja iloisuus, nyt on ollut pakko taas unohtaa tekniikan hierominen hetkeksi. Eilen sitten kisattiin kotihallilla iltakisoissa. Varsinkin kenraalitreeni maanantaina tavoitteellisten tokossa meni tosi hyvin ja tiistaina maltoin pitää ihan vapaapäivän, silloin käytiin vain Valan kanssa kaksin pitkällä lenkillä.

Ennen koetta mulla oli kuitenkin tosi epävarma olo, ja oikeasti pelotti lähteä koepaikalle ja kokeeseen. Entä jos sama innottomuus toistuu taas? Samassa kokeessa oli treenikavereita, ja varsinkin Maijun kanssa juteltuani tunsin oloni lähinnä tyhmäksi... siis hyvässä mielessä. Eipä siinä nyt ollut syytä paniikkiin. Sitä myöten se rentous, treenifiilis ja tekemisen ilokin sitten löytyi. Virheitä mahtui suoritukseen, mutta kokonaisfiilis oli tosi kiva, me olimme Valan kanssa yhdessä kehässä, ja meillä oli kivaa!

Kaikki yksilöliikkeet tehtiin yhteen putkeen. Ei olla ikinä treeneissä vedetty koko EVL:ää läpi kerralla... hups. Meillä oli starttinumero kolme, mutta poisjäännin takia olimmekin sitten jo toisina. Hirveästi en ehtinyt ekaa koirakkoa katsella, joten osa suorituspaikoista selvisi vasta kehässä jne. 

Pisteet:

Paikalla istuminen: 10

Paikalla makaaminen: 8. Kaksoiskäsky maahanmenoon. Hidas ylös.

Seuraaminen: 7. Ei se vieläkään tehnyt kunnolla töitä, ei lähimainkaan. Tuntui kuitenkin vähän paremmalta kuin viime kerralla. Jotakin tähän vaan pitäisi nyt keksiä.

Zeta: 6 (seiso-istu-maahan). Seisomisessa kääntyi perään ja seisoi myös istumisen. Ei kovin yllättävää.. treeneissä tämä on sujunut, mutta jostain syystä tai toisesta ei kestä koetilannetta.

Luoksetulo: 8,5. Stopit voisi olla napakammat, fokus saisi myös olla paremmin tehtävässä, kun pysähdyksissä ollessa on aika pakko vilkuilla sivuille. Ei törmännyt lopussa, mutta pomppasi ilmaan.

Ruutu: 10. Vala meni tosi kivasti merkille ja siitä ruutuun! Lopun seuruu huono.

Ohjattu: 10 (vasen). Palautus oli loppu kohti hidastuva, joskaan ei niin pahasti kuin mitä monesti on ollut.

Metalli: 10. Jäi mun mielestä vähän vinoon perusasentoon.

Tunnari: 7. Tönäisi vierasta kapulaa (tiukka tuomari olisi voinut tulkita vieraan nostamiseksikin). Mietti jonkin aikaa kapuloilla, palautti melko hyvällä vauhdilla, MUTTA: pudotti kapulan tullessaan sivulle! (WTF?!)

Kaukot: 9. Tästä olen oikeasti hyvihyvinhyvin iloinen! Kaukot onnistuivat koetilanteessa, ja V pystyi tekemään ne melko vapautuneesti! Vähän se tuli jossain eteenpäin, mutta koska asenne oli päivän teema, niin tämä oli kyllä ihan huippusuoritus!

Yhteensä 276 p., EVL1 ja sijoituksena 4/8.

Mä olen sanonut Valalle, että se saa hampurilaisen sitten, kun se valioituu. Johannes kuitenkin lupasi jo silloin samaan aikaan, että tarjoaa hampparin jo yhdestä ykköstuloksesta... joten tässä se on, Valan elämän eka ansaittu hampurilainen: