maanantai 24. lokakuuta 2016

Tokon talvikauden aloitus

Lokakuun toisena viikonloppuna osallistuimme muiden nuorten koirien rinkiläisten kanssa Mari Leiviskän tokokoulutukseen. Karman aiheiksi olin valinnut luoksetulon ja seuraamisen.

Luoksetulo on tosiaan ollut meillä murheenkryyni jo siitä lähtien kun taannoin alettiin stoppia opetella. Kaipasin tähän nyt neuvoja, mihin suuntaan edetä. Mari oli sitä mieltä näkemänsä perusteella, että me oltaisiin menossa oikeaan suuntaan tällä treenillä, jota nyt on tehty. Eli Karma saa juosta minun ja apparin välillä ja kummallakin on nameja (ohjaajalla on etupalkka ja apparilla takapalkka). Pointteja tähän treeniin:
  • Harjoituksen vieminen kohti koemaisuutta. Appari voi myös liikkuroida, voi tehdä koemaisen jätön, ohjaajan asento koemaisen jäykkä jne.
  • Eka stoppi on vaikea ja huonoin, jos tekee treenin, jossa tulee useampi stoppi. Nyt siis ehdoton varmistus, että koira oikeasti stoppaa jo sillä ekalla! --> Lyhyempi matka, reilu vartaloapu stoppiin.

Seuraamisessa Karman kontakti oli ihan kiva, se teki hyvällä innolla töitä, mutta se edisti vallan reilusti. Tehtiin vain normaalivauhtista seuraamista. Eikä oikeastaan ollut tarvettakaan tempon muutoksille, koska normiseuruussakin on nyt iso ongelma. Tarkkana kriteerin kanssa, ja namipalkan paikka ehdottomasti housun lahkeesta. Ei saa sortua omaan perusvirheeseeni, eli syötellä nameja koiralle suoraan sen suuhun riippumatta siitä, missä kohdin koira menee suhteessa ohjaajaan.. Mari kuitenkin kiinnitti huomiota, että minulla on nyt hyvä tapa palkata namilla tuoden nami takakautta oikealla kädellä vasempaan käteen.
  • Seuraamisen / perusasennon paikka, riittävän takana!

Lisäksi ehdittiin katsoa vielä seuraamisen liittyen peruuttamista. Peruutustreenit eivät oikein ole tuntuneet meillä etenävän toivotunlaisesti. Olen käyttänyt Karmalle etupalkkana namialustaa, jolloin saan koiran kulkemaan yleensä suht suorassa eikä se tarjoa silloin myöskään istumista. Ongelmaksi muodostuu, että K ei tällöin myöskään oikein keskity siihen seuraamiseen, minkä Mari bongasikin heti. Hän myös totesi etupalkan ihan yleisesti johtavan tällaisessa treenissä tosi helposti hosumiseen ja sähläämiseen. Marin seuraava kysymys olikin, että osaako se nousta vierellä seisomaan. No juu ei osaa. Peruuttamaan on aika vaikea lähteä istuma-asennosta, mutta seisoma-asennosta se on yleensä huomattavasti helpompaa. Jep, olen useammankin kerran kokenut tilanteen, jossa pieni koira lähes kaatuu selälleen, kun yrittää istuma-asennosta vaan kallistua taaksepäin ohjaajan lähtiessä kävelemään takaperin... Yleisempi virhe/ongelma tässä tietysti on se, että koira lähtee peruuttaman vinoon.
  • Opeta koira nousemaan sivulla seisomaan --> treenissä nyt "pakki"-käsky, jolla koira saa nousta seisomaan ja sitten minun liikkeestäni lähdetään yhdessä kävelemään taaksepäin. 


Tästä koulutuksesta seuraavana keskiviikkona oli sitten meidän osalta uuden valkkuryhmän kauden aloitus. Treenikausi sinänsä oli alkanut jo edellisellä viikolla, mutta me emme päässeet ekalle kerralle, kun Karmalla oli hieronta-aika samana päivänä (selästä löytyikin jumeja, mutta ilmeisen hyvin saatiin ne auki). Tänä vuonna meidän valkkukauteen kuuluu myös säännöllisiä koulutuksia, ykkösvalkussa treenaavat tulevat valmentamaan meidän ryhmää. Kivaa! Ja pitkästä aikaa on joku kouluttaja (tai toki tässäkin kouluttajat vaihtuvat kauden aikana) katsoo vähän perään.

Eka koulutuskerta muodostui ns. taidon tarkistus -kokeesta. Päädyin lopulta tekemään tässä kokeessa vielä avo-luokan liikkeitä, koska voi-liikkeisiin sisältyy kuitenkin vielä niin hurjasti keskeneräisyyksiä ja treenitaukoakin oli meillä alla. Liikkeet arvottiin luokittain, jokaisesta luokasta neljä liikettä. Avo-luokan liikkeiksi osuivat seuraaminen, luoksetulo, kaukot ja kartion kierto.




Video kertoo aika paljon. Liikevirheinä esiin tuli tosi räikeästi seuruun edistäminen, seuruun peruutuksen osaamattomuus, seuruun hajoaminen juoksuvauhdissa, sivulletulon törmäys luoksarin lopussa, pieni eteneminen ja levottomuus kaukojen tekniikassa, fokuksen hukkuminen kartion kierrossa, sekä lisäksi tuplakäskyjä, häiriöihin reagoimista ja ympäristön tarkkailua jätöissä. Hirveästi kaikkea siis. Mutta hei, jos tämä oli taidon tarkistus näin alkukaudesta, niin tavoitteena on suunta ylöspäin!

Isoin ongelma meillä on fokuksen hukkuminen. Karma seurailee kovasti ympäristöä, reagoi häiriöihin, eikä keskity kunnolla tehtävään, jota ollaan tekemässä. Kun fokus häviää, niin silloin tulee erityisesti niitä tuplakäskyjä, koira valitsee väärän tehtävän (kartio vs. ruutu) jne. Sosiaalinen palkkaus meillä näytti kuulemma hyvältä, mutta se mitä sen jälkeen tapahtuu ennen seuraavaa liikettä ei näyttänyt. Minä houkuttelen hirveästi koiraa, kalastelen sitä tulemaan mukanani sen sijaan, että koira itse olisi aktiivinen ja tarjoaisi minulle kontaktia. Olen nyt muutamaan kertaan katsonut tuon videon, ja siis apua noita mun käsiapuja ja houkuttelua siirtymässä. Nämä eleet juontavat juurensa eräästä koulutuksesta, jossa taannoin olin Valan kanssa, ja jossa minä kovasti treenasin siirtymiä Valan kanssa... nyt on vaan kyseessä eri koira, eri tilanne, eikä tämä homma näytä nyt kauhean hyvältä. 

Videolla näkyy myös selvästi, kuinka Karma haukottelee kehääntulossa kovasti. Rauhoittelee itseään? Ainakin sillä tuntui olevan kierroksia jonkun verran, on niin siistiä päästä halliin, siistiä päästä kentälle. Riitta kovasti tenttasikin, että äänteleekö se tokossa, kun näyttää sen verran levottomalta. Onneksi ei ääntele :) Ykkösasia, mitä Karman kanssa pentuna treenattiin, oli hiljaa odottaminen ja maltti.

sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Rally-Toko SM 1.10.2016

Lauantaina kilpailtiin Lahdessa rally-tokon Suomen mestaruuksista. Minä olin Valan kanssa mukana Tampereen seudun koirakerhon joukkueessa. Kun viime keväänä yhdestä kisasta ei tullutkaan tulosta panta-episodin takia (eikä siis saatu koularia keväällä), päätin samoin tein jättää Valan viimeisen avo-startin odottelemaan SM-kisoja. TamSKilla olikin joukkuekoirakoiden haku jo melko aikaisin ja hyvissä ajoin sain vahvistuksen, että meillä on paikka SM-joukkueessa.

Lauantaiaamuna lähdin kuudelta ajelemaan kohti Lahtea ja takaisin kotona olin illalla puoli seitsemän aikaan, vaikka en edes jäänyt enää katselemaan yksilöfinaalia enkä joukkuepalkintojen jakoa. Tuumasin oman kisakirjan takaisin saatuani, että päivä on jo ollut sen verran pitkä, että lähdetään samoin tein kotin, kun keretään vielä valoisaan aikaan ajellakin.

Meille oli Valan kanssa osunut starttinumeroni heti avo-luokan kuudes, joten omaa kilpailusuoritusta ei tarvinnut kauaa odotella eikä jännittää. Kiva starttipaikka, kun ehti rataantutustumisen jälkeen rauhassa katsella pari ekaa koirakkoa ja sitten hakemaan oma koira häkistä, virittely ja radalle. Pientä viivettä tuli juuri ennen omaa suoritusta, kun tuomarilla kestikin aika kauan kirjoittaa edellisen koiran kommentteja.

Vala oli ennen kehää jopa yli-innostunut, mutta kehänauhan sisäpuolella vire laski heti ja varsinkin radan alku oli tahmea ja Vala oli ahdistunut. Ensimmäiseltä kyltiltä tulikin -2 p. (kyl, tvä), kun oli vaikeuksia saada Vala tulemaan eteen istumaan. Radalla ajattelin, että tästä tuli heti hirveästi miinuksia, ja jopa mietin, että pitääkö uusia, mutta päätin että en uusi, koska Valaa ahdistaa vaan jatketaan eteenpäin eikä oteta paineita tästä. Onneksi en uusinut, olisi tullut enemmän miinusta. On tämä vaan vaikea laji itse radalla hahmottaa, että mitä tapahtuu...

Viitoskyltiltä (istu, täyskäännös vasempaan) kirjattiin -3 p. ov. Tätä en yhtään huomannut radalla, että olisi tapahtunut virhettä. Ilmeisesti kävelin liian laajana täyskäännöksen?

Kyltti nro 11 oli houkutus ja siitä napsahti -1 p. kontr. Tässä tuli Valan kanssa pieni törmäys. Itse en ollut muutenkaan ihan tyytyväinen houkutuksen suoritukseen, selvästi Vala reagoi kohteisiin (barf-lihapullia ja lelu) ja seuruu kärsi heti.

Viimeiseltä tehtäväkyltiltä tuli sitten vielä yksi -1 p, tvä. Vala nukahti seuruussa eikä ollut yhtää hereillä pysähtymiseen. Hyvin korjasi kuitenkin itse pa:n. Sivuaskeleen päätteeksi V myös haukotteli, mikä kertoi vähän paineistumisesta (luulen, että se oli reaktio tähän pa-virheeseen). Onneksi oli vika kyltti, joten tästä sitten maaliin ja pääsi palkkaamaan koiran :) Kehän ulkopuolella oli lelupalkkana vetoleikki ja siihen V lähti tosi hyvin mukaan ja osoitti siinä taas heti rentoutuvansa.



Yhteensä saimme siis pisteitä 93 p. ja tätä myöten koulutustunnuksen RTK2. Pisteet oikeuttivat näissä karkeloissa kymmenenteen sijaan, kun avo-luokassa kilpailijoita oli yhteensä 46. Tuomarin kommentti arvostelupaperissa on: "Hyvää täsmällistä työtä". TamSK ry:n joukkueen sijoitus oli 14./36. Lupasin Valalle, että se sai käydä shoppailemassa mieleisensä lelun tämän kilpailusuorituksen jälkeen. Paljon oli hyviä vaihtoehtoja, mutta kanikarvalelun löydyttyä ratkaisu oli päivänselvä.